TEKSTI HELINÄ KUJALA
Kuvittele ajavasi autoa, jonka tehot eivät tahdo riittää liikennevirrassa pysymiseen. Ajat liian pienellä vaihteella, painat kaasua, kierrokset kasvavat ja moottori huutaa.
Neuropsykologian erikoispsykologi, psykologian tohtori Laura Sokka kuvaa vertauksella tilannetta, jossa ihmisellä on uupumisoireita mutta hän kykenee yhä suoriutumaan työstään ja muista arjen asioista. Auto pysyy tiellä ja matka etenee, mutta ajo ei ole taloudellista.
– Aivomme pyrkivät siihen, että ne kuluttaisivat mahdollisimman vähän energiaa. Uupumisen lievässä vaiheessa ne alkavat ottaa lisätehoa etuotsalohkoista korvatakseen taaempien alueiden puutteita, työuupumuksen aivovaikutuksista vuonna 2017 väitellyt Sokka sanoo.
Näin saattaa jatkua jopa vuosia, sillä ihminen on taitava sinnittelemään. Tämän Sokka on huomannut myös vastaanotollaan tehdessään asiakkaille työkykyyn liittyviä tutkimuksia.
– Pärjäämisen eetos elää meissä vahvana. Stressi ja kuorma työnnetään helposti taka-alalle, ja asioiden tekemistä jatketaan samoin kuin ennenkin. Eletään selviytymismoodissa, ja yritetään jotenkin pitää päätä pinnalla.
Kun tehot eivät enää riitä, alkaa tulla virheitä, unohduksia ja keskittymisvaikeuksia. Ärtymystä, negatiivisuutta, itkuherkkyyttä.
Jotkut sanovat selviytyvänsä kyllä työstään, mutta kotiin palatessa kuorma läikkyy yli. Siksi läheiset usein kärsivät uupuvan oireilusta ensimmäisinä.
Aivosumua ja negatiivisuutta
Kauhea aivosumu päällä, saattaa pitkittynyttä väsymystä kokeva todeta. Aivosumulla tarkoitetaan yleensä ajattelun tahmeutta ja hitautta. On kuin edessä olisi verho, jonka vuoksi pää ei toimi niin kirkkaasti kuin ennen.
– Tältä voi tuntua esimerkiksi silloin, kun on nukkunut pitkään huonosti tai liian vähän ja olotilasta on kuin huomaamatta tullut uusi normaali, Sokka sanoo.
Kroonisen väsymyksen lisäksi yksi työuupumuksen oireista on henkinen etääntyminen työstä. Aiemmin tehtävistään innostunut tai niihin neutraalisti suhtautunut muuttuu kyynisemmäksi työtään kohtaan. Muutenkin maailma alkaa näyttäytyä kielteisemmässä valossa kuin ennen.
– Esimerkiksi eleet ja puheet tulkitaan helposti negatiivisemmin kuin keskustelukumppani on tarkoittanut. Kun tuntosarvet ovat herkkinä huomaamaan kielteiset asiat, huomiot alkavat ruokkia itse itseään, mikä ohjaa tilannetta yhä kurjempaan suuntaan.
Työuupumus syntyy siitä, että työn vaatimukset ylittävät ihmisen voimavarat. Siksi on tärkeää, että oireilun juurisyitä selvitetään työpaikalla ja jaksamista tuetaan.
Yleistä uupumusta voivat aiheuttaa muutkin elämän haasteet, ja silloinkin oireiluun pitäisi puuttua ajoissa.
Hälytysmerkki voi olla esimerkiksi toistuva unohtelu. Unohtelijassa itsessään se saattaa herättää pelon alkavasta muistisairaudesta.
– Työikäisillä kuitenkin harvemmin on kyse muistisairaudesta vaan enemmänkin voimakkaaseen kuormitukseen liittyvästä uuden oppimisen tehottomuudesta ja muistilipsahduksista, Sokka toteaa.
Miten suhtaudut stressiin?
Viime vuosina Laura Sokkaa on erityisesti kiinnostanut stressi ja ennen kaikkea se, miten ihmiset siihen suhtautuvat. Uusien tutkimusten mukaan suhtautumistapa vaikuttaa olennaisesti siihen, muodostuuko stressi haitalliseksi vai ei. Tätä aihetta hän myös käsittelee tammikuussa 2026 ilmestyneessä kirjassaan.
– Väitöstutkimukseni jälkeen minua jäi mietityttämään, miksi yksi ihminen uupuu ja toinen ei, vaikka heillä työn elementit olisivat ihan samanlaisia keskenään, Sokka kertoo.
Jos stressiä pitää vain haitallisena asiana, josta pitäisi pian päästä eroon, haitoista myös tulee todennäköisempiä.
– Jos taas stressiä pitää elämään kuuluvana asiana, jonka aikana keho ja mieli toimivat juuri niin kuin niiden pitääkin toimia, stressi ei ole vihollinen vaan ennemminkin liittolainen. Se ohjaa meitä tekemään asioita, joiden ansiosta voimme paremmin, vaikka olosuhteille emme juuri sillä hetkellä voisi mitään.
Jos esimerkiksi unen häiriintyminen on itselle tyypillinen stressioire, se hälyttää miettimään omia valintoja. Liikunko liian vähän – tai liian paljon? Millainen ruokavalio ja ateriarytmi tukisivat untani? Kenelle voisin jutella tilanteestani?
Jos taas stressin kanavoi läheisille äyskimiseen ja passivoitumiseen, olo vain pahenee.
– Jo se helpottaa, että sanomme esimerkiksi kumppanille ääneen, että nyt on vähän liikaa asioita meneillään. Oman tilanteen sanoittaminen tuo hieman ennakoitavuutta ja aikalisää verrattuna siihen, jos reagoimme vain mielessä pyörivään huolikelaan. Tämä on nähty aivotutkimuksissa.
Stressiputkessa sokeutuu
Stressin hyödyllisen puolen tutkimus on Laura Sokan mukaan saanut yhä enemmän jalansijaa viime vuosina.
Kyse on hieman samanlaisesta asiasta kuin lääketutkimuksissa havaittavat placebo- eli lumevaikutukset. Jos odotamme lääkkeen auttavan, se auttaakin, vaikka saisimme vain sokeritabletin.
Vastaanottotyössään Sokka tapaa esimerkiksi työuupumuksen ja mielenterveysongelmien vuoksi sairauslomalla olevia. Hän herättelee heitä vähitellen pohtimaan, mitä he itse ajattelevat kuormittuneisuudestaan ja siitä, miten he ovat asiaan reagoineet. Ovatko he huomanneet, mitä keho on yrittänyt kertoa?
– Välttämättä uupunut ei ole koskaan edes havahtunut siihen, että stressissä olisi mitään ajateltavaa. Hän on vain mennyt kuin putkessa, tehnyt paljon asioita, pyrkinyt tekemään kaiken tosi hyvin ja ajatellut, että nyt suoritan tämän palautumisenkin oikein.
Toisenlaisten, omaa hyvinvointia tukevien ajattelu- ja toimintatapojen opettelu ei ole koskaan myöhäistä, sillä se auttaa selviytymään paremmin tulevista haasteista.
Muuten jo yhden uupumuksen kokenut saattaa palaa loppuun uudelleen.
Juttu on lyhennetty versio Tunne & Mieli -lehden numerossa 6/2025 ilmestyneestä jutusta. Haluatko lukea koko jutun? Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin. Saat tilatessasi käyttöösi myös koko sähköisen lehtiarkistomme vuodesta 2016 alkaen ja pääset lukemaan heti myös tämän artikkelin kokonaan.
