TEKSTI LAURA PÖRSTI
Tutkimukset kertovat tämän kiistattomasti: se, joka tekee jotakin toisten hyväksi, lisää omaa onnellisuuttaan. Sellaisia me ihmiset olemme. Haluamme auttaa.
Tästä kertoo esimerkiksi The Journal of Positive Psychology -lehdessä julkaistu tutkimus, jonka mukaan ihmisen hyvinvointi lisääntyy enemmän silloin, kun hän yrittää tehdä toisista onnellisia, kuin omaan onnellisuuteen tähdätessä.
Vapaaehtoistyö tarjoaa tähän ilmiselvän mahdollisuuden. Kun Vapaaehtoistyö.fi-palvelu viimeksi kysyi toiminnassa mukana olevien kokemuksia, lähes kaikki kertoivat vapaaehtoisuuden antavan heille merkityksellisyyden tunnetta.
Tärkeimpinä motivaattoreina vapaaehtoistöille ovat vuodesta toiseen olleet halu auttaa ja mahdollisuus saada itselle hyvää mieltä.
Kansalaisareenan toiminnanjohtajan Anne Porthénin mielestä on mielenkiintoista, että vuoden 2024 kyselyssä nämä motiivit vaihtoivat ensimmäistä kertaa paikkaa, kun oma hyvä mieli nousi auttamisen halun edelle.
Melkein kaikki kyselyyn vastanneet totesivat myös, että vapaaehtoisuus on vaikuttanut myönteisesti heidän elämäänsä, vaikka osa kertoi sen myös kuormittavan.
Kuten filosofi Frank Martela linjaa teoksessaan Elämän tarkoitus, elämän mielekkyyden salaisuus on tehdä itsestään merkityksellinen muille ihmisille.
Omat taidot käyttöön
Parhaimmillaan ihminen voi palkkatyössään käyttää omia taitojaan monipuolisesti ja saada arvostusta. Mitä epävarmemmalta työelämä tuntuu, sitä enemmän kuitenkin jäädään sinnittelemään myös töihin, jotka eivät tuo tyydytystä. Eikä kaikilla tietenkään ole työtä, jossa onnistua.
Anne Porthén tietää, että joskus vapaaehtoistoiminta tarjoaa paikan toteuttaa ammatillisia unelmia. Jos sairaanhoitajan ammatti on jäänyt haaveeksi ja elämä vienytkin toisaalle, vapaaehtoiset ensiapujoukot ovat voineet antaa kaivatun kosketuksen haudattuun unelmaan.
Toisaalta vapaaehtoistyössä voi hyödyntää elämän varrella kertyneitä taitoja. Esimerkiksi Porthén itse on halunnut käyttää hallinnollista osaamistaan myös yhdistysten hyväksi ja istuu siksi palkatta niiden hallituksissa.
Toisaalta hän on huomannut kaipaavansa muunkinlaista tekemistä. Vapaaehtoistoiminnassa luonto- ja hyvinvointijärjestössä hän on saanut kokeilla siipiään myös itselleen vieraammissa tehtävissä. Se on tuntunut hauskalta, luovalta toiminnalta.
Itse valittu yhteisö
Terveyskirjaston mukaan noin viidennes suomalaisista kokee toistuvaa yksinäisyyttä. Jatkuessaan se on riski sekä psyykkiselle että fyysiselle terveydelle.
Frank Martela toteaa kirjassaan Elämän tarkoitus, että vaikka nykyaikaisissa länsimaissa perinteiset lähiyhteisöt ovat ehkä heikentyneet, tilalle on tullut jotakin muuta: olemme saaneet mahdollisuuden valita omat yhteisömme.
Voimme siis liittyä sellaisiin porukoihin, jotka sopivat henkilökohtaisiin arvoihimme ja kiinnostuksen kohteisiimme. Ja koska elämän merkityksellisyys syntyy yhteydestä toisiin ihmisiin, tällaisia yhteisöjä kannattaa Martelan mielestä etsiä.
Vapaaehtoistoiminta osoittaa jälleen voimaansa. Kansalaisareenan kyselyssä lähes 89 prosenttia vastaajista kertoo saaneensa vapaaehtoistyönsä kautta lisää sosiaalisia kontakteja ja melkein puolet jopa ystäviä. Kahden kolmasosan yksinäisyys on vähentynyt.
Anne Porthén uskoo tämän johtuvan pitkälti siitä, että toisin kuin tavallisissa harrastusryhmissä, vapaaehtoishommissa kohdataan usein arvomaailmaltaan itseä muistuttavia ihmisiä. Samanhenkisyys yhdistää tuntemattomiakin helposti.
Mutta miten välttää kaninkolo – siis se, että tulee imaistuksi turhankin syvälle mielenkiintoisten hommien syövereihin? Että huomaa vielä nukkumaanmenoajan jälkeen kyntävänsä jotain elintärkeää vapaaehtoissarkaa?
Porthén kehottaa aloittamaan hommat varovasti. Ensin voi kokeilla vapaaehtoistöitä kertaluontoisesti ja lisätä panostaan sitten, jos kaikki tuntuu olevan kunnossa. Monessa järjestössä vapaaehtoisista pidetään nykyään hyvää huolta työnohjauksineen ja omine vapaaehtoistapaamisineen.
Jos hälytyskellot soivat jo ensimmäisillä keikoilla, kannattaa nostaa kytkintä ja hakeutua muualle.
Merkityksellisiä kohtaamisia
Vapaaehtoistoiminnalla on myös suurempia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Tästä tiedetään jotakin sosiaalialan järjestö HelsinkiMissiossa, jonka suojissa toimii tuhatkunta vapaaehtoista.
Järjestön vapaaehtoistoiminnan ja yhteisöllisen toiminnan johtaja Hanna Falk muistuttaa, että samalla kun vapaaehtoistoiminta parantaa kohteensa ja tekijänsä hyvinvointia, myös yhteiskunnan kriisinkestävyys kasvaa.
Opimme luottamaan toisiimme ja uskomaan siihen, että haluamme toisillemme hyvää.
Falkin mielestä tämä on demokratian perusta, jota ei korvaa mikään. Siitä on vaikea olla eri mieltä.
Korkea luotto kanssaihmisiin on yhteiskunnalle merkittävä asia, mutta välillisesti se vaikuttaa myös yksilön hyvinvointiin.
Avun pyytäminen ja sen antaminen on varma keino saada elämään lisää merkityksellisiä kohtaamisia.
Ja mikä tärkeintä: se vahvistaa tunnetta siitä, että kaiken vaikean keskellä meillä on vielä toivoa.
Juttu on lyhennetty versio Tunne & Mieli -lehden numerossa 1/2026 ilmestyneestä jutusta. Haluatko lukea koko jutun? Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin. Saat tilatessasi käyttöösi myös koko sähköisen lehtiarkistomme vuodesta 2016 alkaen ja pääset lukemaan heti myös tämän artikkelin kokonaan.
