Susani Mahadura: ”Työuupumuksen jälkeen haluan vaalia iloa elämässäni”

TEKSTI MIRJA AARNIO  KUVAT SUSANNA KEKKONEN     

 

Vielä jonain päivänä vien äitini lomalle Kreikkaan, Susani Mahadura ajatteli ollessaan 7-vuotias. Mahadura eli lapsuutensa äitinsä kanssa keskellä 1990-luvun lamaa, ja rahat olivat tiukassa. 

Harrastamisen mahdollisuuksia ei juuri ollut, ja Mahadura huomasi, kuinka tarkasti äiti laskee rahoja ruokakaupassa. Hän päätti tehdä kaikkensa pystyäkseen isompana auttamaan ja hemmottelemaan äitiään taloudellisesti. 

– Vaikka äiti on ollut tiukilla, hän on myös upea, eteenpäin menevä nainen, joka on aina sanonut minulle, että elämä kantaa. 

Mahaduran isä on kotoisin Sri Lankasta, ja hän oli Susanin sanojen mukaan ensimmäisiä maahanmuuttajia Mikkelissä 1990-luvun talouskriisin keskellä. Isältään tytär sisäisti ajatuksen, että muualta maahan muuttaneena on tehtävä muihin nähden vähintään kolminkertaisesti töitä pärjätäkseen Suomessa, sekä työelämässä että perheen kasvattajana. 

– Olen kokenut valtavan suurta empatiaa isääni kohtaan, kun olen tajunnut, missä tilanteessa hän on elämäänsä täällä alkanut rakentaa. Tiedän, että isä on halunnut suojella minua ja toivonut, että minulla olisi paremmat mahdollisuudet pärjätä kuin hänellä. 

Ala-asteikäisenä koululaisena Mahadura ajatteli, että ensimmäinen askel kohti pärjäämistä tarkoitti koulussa menestymistä. Jos kokeesta tuli alle kymppi, hän tuli itkien kotiin, vaikkei äiti ikinä sanonut, että pitäisi saada hyviä numeroita. Päinvastoin tämä korosti, että seiskakin on ihan hyvä. 

– Lapset ovat superfiksuja ja aistivat kyllä sen sisäänkirjoitetun stressin, jota taloudellinen epävarmuus aiheuttaa. Osittain siksi minusta tuli suorittaja, joka paiski liikaa töitä. Kunnes en vain enää jaksanut.

Keho kertoi väsymyksestä  

Susani Mahadura on 35-vuotias toimittaja ja dokumenttiohjaaja, joka on tehnyt lukuisia ohjelmia radiossa ja televisiossa. Tänä vuonna hän julkaisi Ylellä dokumentaarisen podcast-sarjan, joka käsittelee burnoutia – hänen omaansa. 

Mahadura on unelma-ammatissaan, jossa hän on tottunut tekemään pitkiä päiviä ja ottanut vastaan kaikki kiinnostavat työt. Yrittäjänä ei uskalla kieltäytyä, vaikka väsyttäisi. Uupumus hiipi vähitellen ja kasvoi lopulta niin isoksi, ettei sitä voinut enää piilotella. 

Väsymyksen ja kireyden huomasivat ensimmäisenä läheiset. Mahadura alkoi perua ystävien tapaamisia, ja puoliso katseli huolestuneena, kun Susani oli iltaisin niin ylikierroksilla, ettei pysynyt hetkeäkään paikallaan. Paniikkikohtauksia alkoi tulla päivittäin. Mahadura käveli päivästä toiseen pitkin merenrantoja, soitti äidilleen ja itki. 

– Vahtasin iltaisinkin työmeilejä levottomana. Ja kun äiti kyseli, miten töissä menee, olin heti siilin piikit pystyssä sähisemässä, että älä kysy minulta töistä. 

Seinä tuli täysillä vastaan kolme vuotta sitten. Mahadura istui työkaverinsa kanssa palaverissa, kun hänen päässään sumeni ja sydän alkoi hakata. Mahadura mietti, onko hän kuolemassa. 

Lääkärissä hän kuuli diagnoosin: pitkään jatkuneen stressin aiheuttama vakava työuupumus. Kun Mahadura kävi juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, tämä sanoi sanat, jotka ovat jääneet mieleen: ”Näetkö Susani, sinun kehosi on viisas, joten kuuntele sitä tarkasti. Se haluaa kertoa jotakin tärkeää.”