Kenen elämää sinä koet eläväsi, kenen unelmia toteuttavasi? Eva Haapala eli parikymmentä vuotta toisia miellyttääkseen. Nyt hän kokee vihdoinkin elävänsä täyttä elämää – rohkeasti.
LAURA SILTALA, TEKSTI
EVA HAAPALAN KOTIALBUMI, KUVAT
– Nimeni Eva tarkoittaa täyttä elämää. Kun aloin oikeasti ajatella, että se olen minä, heräsin ikään kuin henkiin. Sillä on todella iso merkitys, miten me itse määrittelemme itsemme, kertoo Eva Haapala, 54, hymyillen.
Tuuli tuivertaa hänen lyhyttä tukkaansa Helsingissä merenrannalla. Maisema on tuttu jo hänen lapsuusajoiltaan.
– Kaksi ja puoli vuotta nuorempi pikkusiskoni oli aurinkoinen, olin hänen varjossaan aina se hiljainen. Myöhemmin asetelma jatkui bisneksessä. Hakeuduin toisten vetämiin juttuihin, en uskaltanut olla yksin, vaikka olisin ehkä osannut ja halunnutkin.
Eva korostaa, että ei ole huono asia olla hiljainen tai ujo. Hänen kohdallaan kyse ei ollut kuitenkaan luontaisista ominaisuuksista, vaan vääristä uskomuksista. Oli oikein olla kiltti tyttö, jonka Eva tulkitsi jo pienenä siten, että hän ei saanut korottaa ääntä tai olla eri mieltä. Aikuisenakaan hän ei halunnut olla vaivaksi kenellekään.
– Kun tarpeeksi monta vuotta yrittää miellyttää kaikkia, ei enää tiedä mitä itse haluaa.
Ulkomailta löytyi itsetunto
Lukion jälkeen Eva muutti ulkomaille opiskelemaan. Suunniteltu vuosi muuttui lopulta kuudeksi.
Amerikkalainen ilmapiiri oli erilainen kuin Suomessa: ympäristö tuki ja kannusti, antoi positiivista palautetta. Hiljaisesta suomalaistytöstä alkoi kuoriutua esiin itsenäinen ja omat mielipiteet tiedostava nuori nainen.
– En halunnut palata takaisin Suomeen, koska koin löytäneeni oman ääneni ulkomailla. Niinpä pakkasin tavarani ja suuntasin Espanjaan myymään lomaosakkeita englanniksi. Minä, jonka piti olla se hiljainen, olin vakuuttanut amerikkalaisen myyntitiimin esiintymistaidoillani, nauraa Eva.
Espanjasta Suomeen palasi erilainen Eva kuin täältä oli maailmalle lähtenyt. Ulkomaanmatka päättyi, mutta matka omaksi itsekseen oli vasta alussa.
Suomessa Eva teki töitä Helsingin kätilöopiston osastonsihteerinä. Työ oli rutiininomaista, siinä oltiin pääasiassa hiljaa ja näkymättömiä. Eva koki itsensä turhautuneeksi.
Eva sai kolme lasta, joiden kanssa kotona ollessaan hän alkoi kaivata aikuiskontakteja. Myyntityö oli tuttua Espanjan vuosilta ja itsetunto oli parantunut ulkomailla. Eva löysi itsensä – omaksi yllätyksekseenkin – verkostomarkkinoinnista.
– Aloe Vera -hyvinvointituotteita myydessäni oivalsin oman kutsumukseni. Tässä työssä sain olla täysin oma itseni, koska nautin ihmisten kohtaamisesta ja siitä, että saan auttaa toisia löytämään heidän parhaat puolensa niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.
Myyntityön ohessa vuodesta 2001 Eva alkoi tietoisesti laajentaa mukavuusaluettaan. Hän perusti oman toiminimen. Kun työympäristö oli omannäköinen, vapautui energiaa myös omannäköisen elämän työstämiseen.
– Aloin kysyä itseltäni perustavanlaatuisia kysymyksiä. Mistä minä pidän? Missä olen hyvä? Kirjoitin ajatuksiani ylös, leikkasin lehdistä minua inspiroivia kuvia ja luin positiivista ja rohkaisevaa kirjallisuutta.
Ensimmäisen kirjoituksen jälkeen enterin painaminen oli hirveän pelottavaa. Sen tehtyäni menin peiton alle piiloon.
Kolme vuotta sitten Eva teki rohkean hypyn tuntemattomaan. Hän perusti oman blogin, jossa alkoi kertoa omasta elämästään.
– Ensimmäisen kirjoituksen jälkeen enterin painaminen oli hirveän pelottavaa. Sen tehtyäni menin peiton alle piiloon.
Palaute oli kuitenkin positiivista. Aitous puhuttelee ja rohkaisee toisia, ja sitä juuri haluan tehdä. Omannäköinen elämä ei tullut Evalle hetkessä, vaan hiljalleen hänen tekemiensä valintojen kautta.
– On ihanaa elää täyttä ja omannäköistä elämää, oman nimeni mukaisesti.
Juttu on alun perin julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 4/2017. Jutun yhteydessä julkaistiin myös Evan kysymykset, joiden avulla etsiä omannäköistä elämää sekä muita harjoituksia hyvän elämän valintojen tueksi.
