Kun perheessä on vain yksi vanhempi, arki vie välillä voimat, ja kiireen keskellä elämä voi tuntua pelkältä suorittamiselta. Toimittaja Mirja Aarnio listasi omat niksinsä arjen sujumiseen. Hän on totutellut kolme vuotta arkeen, jossa hän on noin kaksi kolmasosaa ajasta lastensa kanssa yksin.
MIRJA AARNIO, TEKSTI
HEIDI HIETANEN, KUVA
1. Luo sopivasti rutiineja, niin kaikilla on helpompaa
En ole koskaan ollut orjallisesti rutiineja noudattava ihminen niin äitinä kuin muutenkaan. Mutta kun yksin vetää lapsiperheen arkea, tietyt rutiinit helpottavat kaikkia.
Koska tiedän, että kuusivuotias alkaa kiukutella, jos ei saa ruokaa suuhunsa säännöllisin väliajoin, panostan ruokailuaikoihin. Pidän kiinni siitä, että lapset syövät viisi kertaa päivässä. Kun tähän rutinoituu, alkaa suunnitella päiviä automaattisesti ruokailuaikojen ehdoilla, eikä nälkä pilaa päivää yllättäen.
Myös nukkumaanmenoaika ja siihen liittyvät rituaalit ovat tärkeitä. Tyttäreni ovat oppineet, ettei kannata pokkuroida vastaan, koska joustan nukkumaanmenoajoista yleensä vain viikonloppuisin. Näin lapset saavat nukkua tarpeeksi ja itse hetken omaa aikaa illalla − ja se aika tulee todella tarpeeseen.
2. Laske rimaa – ei se niin tarkkaa ole
Olen terveysruokaintoilija, mutta myös realisti. Joka päivä ei ole aikaa eikä rahaa tehdä optimaalisen terveellisiä, kasvispitoisia luomuaterioita. Ei itse asiassa edes joka toinen päivä.
Muutamana päivänä viikossa voin piipertää ruokien kanssa huolellisemmin, mutta useimmiten meillä syödään joko valmiita pinaattilettuja, kalapuikkoja, purkkihernekeittoa. Tai sitten teen kerralla viisi litraa tonnikalapastaa, jota syödään monta päivää.
Myös siivoaminen jätetään niille päiville, kun tulee siihen inspiraatio. Silloin velvoitan myös lapset osallistumaan huoneensa järjestämiseen. Saatan imuroida pari kertaa viikossa, mutta en edes muista, milloin viimeksi olen pessyt lattioita tai pyyhkinyt kaikki pölyt. Olen opetellut sietämään sitäkin, että vieraat tulevat kotiin, jota ei ole juuri siivottu.
3. Hanki lisää kavereita
En tiedä, kuinka jaksaisin ilman tuiki tärkeää ystävä- ja perheverkostoani. Olen eron jälkeen tutustunut enemmän uusiin ihmisiin kuin moneen vuoteen sitä ennen. Moni uusista ystävistä liittyy lapsiin ja asuu samassa kaupunginosassa kuin me.
Haemme toistemme lapsia päiväkodista silloin, kun jollain on pitkä päivä töissä tai iltamenoja. Viemme lapsia vuorotellen harrastuksiin. Joidenkin kanssa vietämme toisinaan yhdessä arki-iltoja. Näin tiistai-illatkin ovat välillä muutakin kuin arkista pyykkäämistä ja lasten kanssa kolmistaan kotona olemista. Samalla saan vertaistukea toiselta aikuiselta ja lapsilla on seuraa toisistaan.
4. Uskalla olla avoin – ja joskus myös heikko
Haastavasta elämäntilanteesta avoimesti puhuminen kannattaa, sillä et voi olettaa ihmisten tietävän tilanteestasi, ellet kerro.
Olen uskaltautunut ainakin kahdessa työhaastattelussa sanomaan, että tarvitsen työssäni esimerkiksi työaikajoustoja, jotta pystyn hoitamaan tehtäväni hyvin ja että jos lapseni sairastavat, ei ole muita kuin minä, joka jää heitä kotiin hoitamaan. Kummankin työpaikan olen saanut.
On myös helpompi pyytää ja saada apua, kun myöntää muillekin, ettei aina jaksa ja pärjää yksin. Silloin ei aina edes tarvitse itse kysyä, vaan apua tarjotaan välillä pyytämättäkin.
5. Ota ilo irti omasta ajasta, mutta älä suorita sitä
Edelleen tuntuu toisinaan oudolta se, kun lapset lähtevät isälleen ja koti hiljenee, enkä hetkeen ole vastuussa kuin itsestäni. Vaikka ikävöinkin tyttöjäni, olen oppinut nauttimaan omista päivistäni.
Silloin yritän elää rennosti ja spontaanisti ja olla suorittamatta vapaa-aikaani. Ainoa rutiini, joka minulle on muodostunut kuin itsestään, on nopea siivous heti lasten lähdettyä. Siirrän lasten lelut ja vaatteet heidän huoneeseensa ja laitan oven kiinni. Usein ostan kukkia ja asettelen joitain itselleni tärkeitä tavaroita esille. Sen jälkeen voin hengittää vapaasti ja elää oman tahdin mukaan.
Nautin siitä, ettei ole pakko laittaa ruokaa, vaan voin mennä ulos syömään. Tai siitä, että voin hetken mielijohteesta tavata kavereita tai mennä kuntosalille − tai juhlia aamuun asti kysymättä lupaa keneltäkään. Saan käydä kaikessa rauhassa poikaystävän kanssa treffeillä.
Työaamut sujuvat puolet nopeammin, kun pitää potkia liikkeelle vain itsensä. Töissä ei tarvitse vilkuilla kellosta, milloin on aika rientää päiväkodille. Kotona ei kerry tiski- eikä pyykkivuorta, ja iltaisin on mahdollista keskittyä pitkäjänteisesti johonkin tekemiseen – tai olla autuaan laiskasti kerrankin tekemättä mitään. Sitä tarvitsee jokainen vanhempi.
Vinkkilistaus on alun perin julkaistu Tunne & Mieli 4/2017 -lehdessä Mirja Aarnion henkilöjutun yhteydessä.
