TEKSTI HELINÄ KUJALA

 

Miten tehdä liikkumisesta sellaista, että se tuottaa iloa ja hyvää mieltä elämään? 

Pieni lapsi käyttää kehoaan aktiivisesti ja nauttii hyppelystä, juoksemisesta ja kiipeilystä. Aikuisena liikunta voi sen sijaan tuntua suorittamiselta ja pakkopullalta. 

Liikkumisen nautinnon voi löytää vielä aikuisenakin, vaikka sen olisi jossain vaiheessa hukannut, sanoo kehon ja mielen yhteyteen paneutunut psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Minna Martin.

Paremman ja säännöllisen liikuntasuhteen löytäminen vaatii oman kehon kuuntelua, hyvää seuraa ja lempeää kannustusta. 

Oivallus 1

Aikuinenkin kaipaa kannustusta 

Jos lapsi tai nuori ei tunnu viihtyvän treeneissä entiseen tapaan, aikuisilla pitäisi olla herkkyyttä huomata muutos ja ottaa se fiksusti puheeksi. Innon lopahtaminen voi johtua esimerkiksi huonosta ilmapiiristä.

– Liikunnan parissa voi tulla esiin aikamoisiakin aggressioita, niin valmentajan taholta kuin harrastajienkin kesken. Toiminnasta vastaavan pitäisi huolehtia siitä, että ilmapiiri on kunnioittava eikä tunneilla äyskitä tai mollata ketään.

Ihmisellä on perustarve tulla kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi, Martin muistuttaa. Jos lapsen taidot huomataan ja häntä rohkaistaan, hän voi vielä aikuisenakin kokea olevansa osaava, pystyvä ja hyväksytty sellaisena kuin on.

– Olla hyväksytty myös väsyneenä, keskeneräisenä, epäonnistumisen hetkellä on valtavan arvokasta. Ihmisarvo ei koskaan ole sidottu siihen, miten hyviä tai kauniita olemme.

Nähdyksi tuleminen tuntuu hyvältä aikuisestakin, ja siihen voi riittää jo pieni huomioiva ele.

Martin kertoo ensimmäisestä tunnistaan joogastudiossa, jossa ennestään tuntematon opettaja ohjasi häntä asennon linjaamisessa ystävällisesti etunimellä puhutellen. Ilmeni, että ohjaajalla oli tapana opetella kaikkien asiakkaiden nimet.

– Olin ihan että wow. Hänen tunneillaan opinkin enemmän kuin olin oppinut muilla joogatunneilla yhteensä.

Myös kaveriporukalla treenatessa kannattaa pitää yllä kannustavaa ja toiset huomioivaa ilmapiiriä. Ja yksin urheilevakin voi kiittää itseään siitä, että tuli taas lähteneeksi liikkumaan.

Oivallus 2

Kaverin kanssa on hauskempaa 

Milloin olet viimeksi nauttinut liikkumisesta? Kaverin kanssa metsäretkellä tai yhdessä vesijuostessa?

Usein liikkeelle pääsee helpommin yhdessä kuin yksinään, on seurana sitten ystävä, perheenjäsen tai vaikka henkilökohtainen valmentaja. 

Tästä Minna Martinilla on omaakin kokemusta. Vaikka hän on ensimmäiseltä ammatiltaan fysioterapeutti ja harrastanut liikuntaa aktiivisesti lapsesta asti, yhdessä vaiheessa hän empi kuntoilun aloittamista uudessa paikassa. 

Kun Martin mietti, ettei hän tiedä ollenkaan, miten kuntokeskuksessa pitää käyttäytyä, hänen tuolloin teini-ikäinen tyttärensä tarjoutui lähtemään mukaan.

– Se oli itselleni hyvä oppimiskokemus siitä, miten eri elämäntilanteet voivat nostaa kynnystä kenelle tahansa. Joskus näihin tilanteisiin saattaa liittyä häpeän kokemusta esimerkiksi siitä, että paino on noussut ja kunto laskenut, kun liikkumisessa on ollut taukoa.

Tyttären tuki auttoi Martinia toisenkin kerran, kun hän aloitti kuntokeskuksessa käymisen uudelleen koronasulun jälkeen. Silloin riman ylittämiseen riitti jo pelkkä muisto siitä, että samasta tilanteesta oli selvitty ennenkin.

 

Oivallus 3

Joskus on vain levättävä

Kun voimat ovat vähissä esimerkiksi masennuksen tai uupumuksen vuoksi, liikkeelle lähteminen saattaa tuntua ylivoimaiselta.

Silloin voi olla parasta luopua kaikista liikuntaan liittyvistä tavoitteista ja antaa itselleen luvan vain levätä.

Eräs Minna Martinin kirjaansa varten haastattelema nainen oli tehnyt näin sairastuttuaan vakavaan työuupumukseen. Aikansa levättyään nainen tunsi tarvetta alkaa kohentaa kuntoaan mutta pyrki tietoisesti välttämään kaikenlaista suorittamista. Hän eteni kirjaimellisesti askel kerrallaan.

– Hän kävi alkuun postilaatikolla. Vähitellen matka piteni omaa oloa kuunnellen ja itseä toppuutellen, ilman mitään tavoitteita ja askelten tai pulssin mittaamisia. Pikkuhiljaa liikkuminen laajeni, kun hän huomasin sen tuottavan iloa ja herättävän miellyttäviä tuntemuksia myös kehossa.

Vähäinenkin liikunta on hyväksi, ja tätä korostetaan myös nykyisissä liikkumisen suosituksissa. Kevytkin liikuskelu ja paikallaanolon tauottaminen vilkastuttavat verenkiertoa sekä vetreyttävät lihaksia ja niveliä.

Liikunnallisen elämäntavan ei tarvitse olla sitä, että vedetään verkkarit päälle ja tehdään tunnin hikilenkki. 

 

Juttu on lyhennetty versio Tunne & Mieli -lehden numerossa 1/2024 ilmestyneestä jutusta. Haluatko lukea lisää? Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin. Saat tilatessasi käyttöösi koko sähköisen lehtiarkistomme  vuodesta 2016 alkaen ja pääset lukemaan heti myös tämän artikkelin kokonaan.

Tilaa lehti