TEKSTI HELINÄ KUJALA
Useimmille meistä tulee vastaan aikoja, jolloin on vaikea nähdä hyvää. Vaikka oma elämä juuri nyt olisi täynnä surua ja ahdistusta, siinä voi silti hetkittäin kokea myös valonpilkahduksia. Niitä hetkiä kannattaa vaalia, ja niistä on lupa nauttia.
– Se ei tarkoita, että suru, huoli tai muu vaikea tunne pitäisi korvata jollain myönteisellä tunteella. Sen sijaan ne voivat elää rinnakkain niin, että molemmille on tilaa, sanoo positiivisen psykologian maisteri, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti ja väitöskirjatutkija Johanna Huhtamäki.
Huhtamäki on kirjoittanut kirjan Pimeydessä kajastava valo (Bazar 2024), jossa hän käsittelee trauman jälkeistä kasvua. Hän on itse kokenut elämässään useita vastoinkäymisiä, joista pysäyttävin ja raskain on ollut oman lapsen kuolema.
Yhtä musertavaa menetystä kaikki eivät elämänsä aikana koe, mutta surun- ja huolenaiheita taatusti riittää jokaiselle. Ja vaikeat asiat synnyttävät vaikeita tunteita.
– Surunkin keskellä voimme valita, annammeko itsellemme luvan huomata myös hyvää ja kokea siitä iloa. Mitään voimaa ei anna se, että asetamme koko elämämme kärsimyksen raameihin.
Tartu päivän hyviin hetkiin
Rauhallinen aamu kahvimukin ääressä. Auringon lämpö paljailla käsivarsilla. Mihinkään ei ole kiire.
Pieniä tyytyväisyyden hetkiä arvostamalla elämään tulee lisää kiitollisuutta.
– Kiitollisuuden harjoittaminen tutkitusti helpottaa oloa. Voimme tietoisesti päättää, että kaiken surun ja huolen keskelläkin mietimme joka ilta, mitä hyviä asioita tänään tapahtui, Johanna Huhtamäki sanoo.
Hän kehottaa pitämään riman matalalla. Surun raskaimmissa vaiheissa Huhtamäki itse kykeni olemaan kiitollinen vain nukkumaan pääsystä eli siitä, että uni antoi hetken vapautuksen pahasta olosta.
Vähitellen hän tunsi kiitollisuutta myös siitä, että oli selviytynyt taas tästäkin päivästä, vaikka aamulla se oli tuntunut ylivoimaiselta.
Kiitollisuudesta puhuminen herättää joissain ihmisissä jopa kiukkua, Huhtamäki on huomannut. He ehkä luulevat, että kiitollisuuden aiheiden etsiminen tarkoittaisi ongelmien kieltämistä tai tuskan lakaisemista piiloon. Oikeasti se on vaativaa kognitiivista työtä eikä ollenkaan helppoa eikä miellyttävää varsinkaan aluksi.
Sitkeästi jatkaessa mieli harjaantuu huomaamaan valopilkkuja, tai ainakin häivähdyksiä niistä.
– Tässä on jäätävä lantakasa, joka edustaa elämääni. Se on surkeaa ja kauheaa, mutta tässä se on. Löytäisinkö siitä pienen pientä kukkaa tai edes nuppua? Jos en, ehkä voisin löytää pienen oraan, josta kenties saattaisi tulla jotain, Huhtamäki kuvailee.
Suuntaa energia siihen, mihin voit vaikuttaa
Saatamme käyttää paljon energiaa menneen kelailuun tai sellaisten huolien hautomiseen, joille emme voi mitään. Sen sijaan energia kannattaa suunnata asioihin, joihin on mahdollista vaikuttaa.
– Jos esimerkiksi ystävä on sairastunut, en voi vaikuttaa hänen sairauteensa ja sen mahdolliseen etenemiseen. Siihen voin kuitenkin vaikuttaa, ettei ystäväni jää yksin, Huhtamäki sanoo.
Hän on itsekin kokenut vakavan sairastumisen sekä epätietoisuuden siitä, voiko sairautta parantaa. Huhtamäki kertoo tuolloin ajatelleensa, että toisin kuin kaikkialla toistellaan, ei terveys ole kaikki kaikessa. Elämässä on aina muutakin.
– Ajattelin, että tässä hetkessä minulla on kaikkea, paitsi terveyttä.
Tämä ei tarkoita, etteikö sairaus olisi haitannut häntä ja haittaisi yhä. Murehtiminen ei kuitenkaan asiassa auta. Hän voi tehdä sen, minkä voi, eli vaalia terveyttään pitämällä itsestään mahdollisimman hyvää huolta.
Huhtamäki kertoo erään aikuisten lasten äidin oivalluksesta. Tämä oli opetellut eroon taipumuksestaan murehtia liikaa lastensa asioita. Syynä oli se, että lapset eivät enää kertoneet hänelle ongelmistaan, koska he pelkäsivät hänen huolehtivan liikaa.
– Hän halusi olla sellainen äiti, jolle lapset voivat kertoa elämästään. Ei sellainen äiti, jolta lapset salaavat asiansa, jottei tämä vain saisi sydänkohtausta kaikesta stressaamisesta.
Anna muiden iloita ja nauttia elämästään
Kun omassa elämässä on vastoinkäymisiä, on luonnollista tuntea kateutta niitä kohtaan, joilla näyttää menevän hienosti.
Samalla on hyvä muistaa, ettei ulkoapäin voi tietää, millaisten haasteiden kanssa kukin mahdollisesti painii.
– Kun itseään vertailee muihin, se kannattaa tehdä armollisesti ja inhimillisyydellä. Vertailua on mahdotonta täysin lopettaa, koska ihmisaivot skannaavat koko ajan sitä, mitä muut ovat ja mitä minä olen suhteessa muihin. Minuutemme rakentuu suhteessa toisiin ihmisiin, Huhtamäki toteaa.
Kateus on hyödyllinen tunne silloin, kun se kirkastaa itselle, mitä tarvitsee ja toivoisi saavuttavansa. Jos kateus saa toivomaan toiselle ihmiselle pahaa, se myrkyttää omankin olon.
– Jos toisen elämä vaikuttaa ihanalta, onko se minulta pois? Eikö ole vain hieno asia, että elämä voi olla niin hyvää? Jos se on mahdollista hänelle, ehkä se voi olla mahdollista myös itselle.
Juttu on lyhennetty versio Tunne & Mieli -lehden numerossa 3/2025 ilmestyneestä jutusta. Haluatko lukea lisää? Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin. Saat tilatessasi käyttöösi koko sähköisen lehtiarkistomme vuodesta 2016 alkaen.
