TEKSTI EVE RISTO KUVITUS MARIA VILJA
Mitä terapiakulttuurilla tarkoitetaan?
Ei ainakaan samaa kuin itse terapia, painottaa psykoterapeutti ja sosiaalipsykologi Emilia Kujala heti alkuun.
– Terapia on mielenterveyden häiriöiden hoitomuoto, kun taas terapiakulttuuri on yhteiskunnallinen ilmiö. Terapiakulttuuriin kuuluvat esimerkiksi hyvinvointisisällöt, kuten selfhelp-kirjat, somepostaukset, podcastit, lehtien artikkelit ja erilaiset valmennukset, Kujala avaa.
Elämänhallinta, haasteista selviytyminen ja onnellisuus ovat aina askarruttaneet ihmisiä. Ajan saatossa aiheista on kyselty milloin filosofeilta, milloin papeilta.
Nykyään käännytään mielenterveyden asiantuntijoiden puoleen. Mistä elämään saisi merkitystä? Miten tulen tasapainoiseksi ihmiseksi? Ovatko tunteeni normaaleja?
Terapiakulttuurin ansiosta joku voi päätyä aloittamaan aidosti tarpeellisen psykoterapian, esimerkiksi luettuaan siihen innostavan kirjan tai nähtyään tutun vaikuttajan puhuneen terapiamatkastaan Instagramissa.
Vastuu siirtyy yksilölle
Terapiakulttuuriin kuuluu keskeisesti niin kutsuttu terapeuttinen valta. Terapeuttien lisäksi tätä valtaa käyttävät esimerkiksi päättäjät sekä kouluttamiseen, valmentamiseen ja auttamiseen keskittyvät ammattikunnat.
Usein terapeuttista valtaa käytetään, kun pyritään ratkaisemaan rakenteellisia ongelmia yksilötasolla. Terapeuttinen vallankäyttö nojaa muun muassa psykologian ja psykoterapioiden teorioihin.
Terapeuttisen vallan väärinkäytöstä voidaan puhua esimerkiksi työuupumuksen kohdalla. Tutkimukset osoittavat, että sen syyt löytyvät yleensä työoloista.
Silti uupunut työntekijä passitetaan usein työpsykologille opettelemaan resilienssiä ja palautumista. Työpaikan sisäiset kuviot pysyvät ennallaan.
Vastuu kipataan siis yksittäiselle ihmiselle sen sijaan, että tehtäisiin muutoksia suurempaan kuvaan. Hyvinvoinnin avainten katsotaan olevan jokaisen omissa käsissä.
– Vaikka elämäänsä voi vaikuttaa itse aika paljonkin, ei ihminen silti voi ratkaista mitä tahansa ongelmia yksin. Tämä yksilökeskeinen aika saa meidät kuvittelemaan, että se on mahdollista, Kujala toteaa.
Paras versio itsestä
Haluatko olla yhä tasapainoisempi ja tehokkaampi – saada esiin parhaimman version itsestäsi?
Kun ihminen uskoo, että vastuu omasta onnellisuudesta on vain hänellä itsellään, pyrkimykset voivat johtaa syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteisiin. Hän viilaa mieltään terapiassa, tekee hengitysharjoituksia ja kohtaa traumojaan.
Jos olo ei paranekaan, iskee toivottomuus. Mitä teen väärin?
Emilia Kujalan mukaan taustalla on uusliberalistinen ajattelu, jossa oma itse nähdään pääomana. Pääomaa pitää tietysti myös kehittää ja kasvattaa.
Siksi markkinat puskevat onnellisuudesta kiinnostuneelle yleisölle jatkuvasti uusia ongelmia, joihin kehotetaan kiinnittämään huomiota.
Heti perään on tarjolla ratkaisuja. Joskus mindfulness-harjoituksia, joskus vagushermon säätelyä, joskus itsemyötätuntoa. Usein konstien opettelusta pitäisi myös maksaa: ostaa kirja, kurssi tai piikkimatto.
Elämä ylikuumenee, kun aina pitäisi pystyä olemaan työssään parempi, tunnistamaan varoitusmerkit ihmissuhteissa ja kasvattaa lapsellensa moitteettomat tunnetaidot. Ja lista vain jatkuu.
– Ihminen oppii etsimään vikoja itsestään ja toisista. Siitä tulee loputon projekti, jossa hän pyrkii aina tulemaan paremmaksi. Ei välttämättä siksi, että voisi paremmin, vaan siksi, että kelpaisi, Kujala sanoo.
Tilaa erilaisille äänille
Terapiakulttuurissa on myös paljon hyvää.
Itseensä tutustuminen on aina paikallaan. Ihmiset, joilla on tunnetaitoja ja psykologista joustavuutta, ovat keskimäärin muita onnellisempia. He ovat usein myös empaattista ja turvallista seuraa.
Terapiakulttuuri on mahdollistanut myös sen, että erilaiset äänet pääsevät kuuluviin.
Sosiaalisen median selfhelp-sisältöä saa tehdä kuka vain, ja parhaimmillaan ne tavoittavat ryhmiä, joita perinteinen terveysviestintä ei tavoita. Myös esimerkiksi seksuaalivähemmistöille tai muille marginaaliryhmille tarkoitetut viestit pääsevät perille.
Some avaa maailman erilaisista taustoista tuleville ihmisille, jotka voivat nousta arvostetun äänitorven asemaan. Aiemmin se oli hyvin vaikeaa.
Toisaalta terapiakulttuurissa asiantuntijuus on häilyvä termi. Kujala toivoisi, että jokaisella vaikuttajalla olisi terve kyky myös epäillä itseään.
Sosiaalisessa mediassa uraa tekevien hyvinvointivalmentajien olisi tärkeää tunnistaa oman ammattiaidon rajat, kantaa vastuuta levittämästään sisällöstä ja ohjata apua pyytävä tarvittaessa toiseen suuntaan.
Pitäisikö mennä terapiaan?
Terapiassa käymisestä on tullut normaali juttu, josta saatetaan kertoa sivulauseessa. Moni ajatteleekin, ettei terapiaan tarvitse mennä kauhean kriisin keskellä, vaan se tekee hyvää kenelle tahansa.
Mutta pitäisikö jokaisen todella mennä terapiaan?
Kysymys on mutkikas myös Kujalalle. Hänen mukaansa psykoterapia auttaa usein silloin, kun ihmisellä on aitoja ongelmia ja halua ratkoa niitä. Kärsimys on yksilöllistä, ja ulkopuolelta on mahdotonta sanoa, kenen ongelma on niin iso, että sitä tulisi käsitellä ammattilaisen kanssa. Yhden elämää varjostaa väkivaltainen lapsuus, toinen kärsii työpaineista.
Menneisiin sukeltaminen vaatii myös voimavaroja, eikä hetki ole aina oikea.
Kujalan mielestä olisi hyvä pohtia, mikä oman mielen tutkimisessa motivoi. Kuiskiiko päässä ääni, jonka mukaan kumppani löytyy sitten, kun olen hoitanut itsestäni parhaat puolet esiin? Loistanko työssä sitten, kun olen setvinyt pelkoni alta pois?
Itsensä kehittämisen ei pitäisi jäädä suoritukseksi muiden joukossa. Kuviota voisi verrata kuntosalilla käymiseen: joku saattaa harrastaa sitä pakonomaisesti ja ajatella, ettei treeniä voi jättää väliin. Toinen taas siksi, että liikkumisesta tulee hyvä fiilis.
– On myös vähän surullinen kuva meidän yhteiskunnastamme, jos täällä pärjätäkseen jokainen tarvitsee terapiaa, Kujala huomauttaa.
Juttu on lyhennetty versio Tunne & Mieli -lehden numerossa 5/2025 ilmestyneestä jutusta. Haluatko lukea koko jutun? Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin. Saat tilatessasi käyttöösi myös koko sähköisen lehtiarkistomme vuodesta 2016 alkaen ja pääset lukemaan heti myös tämän artikkelin kokonaan.
