TEKSTI HELINÄ KUJALA KUVITUS MARIA VILJA
Psykoosi ei yleensä puhkea äkillisesti vaan alkaa asteittain. Sairastumista edeltää usein viikkojen tai joskus kuukausienkin esioireiluvaihe.
– Ihmisellä voi silloin olla pelkoja sekä kaikenlaisia outoja tuntemuksia ja havaintoja. Nukkuminen saattaa vaikeutua, eikä työ tai opiskelu suju entiseen tapaan. Muiden ihmisten seurakaan ei enää oikein kiinnosta, kuvailee psykoosin tutkimukseen erikoistunut tutkimuspäällikkö, psykologian tohtori Maija Lindgren Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL).
Sairastumassa oleva saattaa kuulla puhetta, vaikka ympärillä on hiljaista. Tai hän voi epäillä, että häntä vakoillaan, vaikka se ei ole totta. Oudot tuntemukset ja havainnot herättävät ymmärrettävästi hämmennystä: Mitä minulle on tapahtumassa?
Kun oireet voimistuvat psykoositasoisiksi, hämmennys yleensä väistyy, sillä omassa mielessä asioille on löytynyt selitys. Psykoosiin sairastunut voi esimerkiksi pitää varmana, että häntä vakoillaan laitteen kautta, jonka ulkomaan agentti on istuttanut hänen päähänsä.
Ulkopuolisesta se kuulostaa scifi-elokuvan juonelta, mutta sairastuneelle se on hyvinkin looginen selitys omille kokemuksille ja havainnoille.
Harhoja ja vetäytymistä
Psykoosiin liittyvät harhaluulot ja aistiharhat syntyvät siitä, että aivot tulkitsevat ulkoisia ärsykkeitä väärin. Yleinen harhaluulo on, että joku vainoaa kokijaa tai haluaa vahingoittaa häntä.
– Sairastuneella voi olla myös suhteuttamisharhoja, jotka saavat kokemaan, että kaikki ympärillä tapahtuva liittyy jollain tavalla häneen. Suuruusharhoissa taas ihminen voi vaikka luulla pystyvänsä lopettamaan Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan tai olevansa jumalan lähettiläs, Lindgren kertoo.
Aistiharhoista tavallisimpia ovat kuuloon liittyvät harhat. Sairastunut saattaa kuulla esimerkiksi keskenään keskustelevia ääniä. Usein ne kommentoivat tämän ajatuksia tai tekemisiä uhkaavasti, syyttävästi tai pilkallisesti.
Harhoja kutsutaan psykoosin positiivisiksi oireiksi. Se ei tarkoita, että ne olisivat myönteisiä, vaan sitä, että ihmisen kokemusmaailmaan tulee jotain lisää entiseen verrattuna.
– Negatiiviset oireet taas kertovat siitä, että jotain puuttuu ja häviää. Ihminen voi passivoitua, vetäytyä ihmissuhteistaan ja lopettaa harrastuksensa. Myös puhuminen ja eleet saattavat vähentyä.
Usein psykoosiin liittyy myös masennusta, univaikeuksia ja kognition eli tiedonkäsittelyn puutoksia – on hankala muistaa asioita ja keskittyä.
Sosiaalisen kognition vaikeudet taas voivat tehdä olon epävarmaksi ihmisten seurassa, koska muiden käyttäytymistä on vaikea tulkita.
Oireet vaihtelevat yksilöllisesti, samoin kuin se, kuinka paljon ne haittaavat toimintakykyä.
Päihdepsykoosit kasvussa
Psykoosiin sairastutaan tyypillisimmin parikymppisenä – ikävaiheessa, johon yleensä liittyy isoja elämänmuutoksia.
Sairaus on niin sanotusti monitekijäinen, eli siihen ei ole yhtä yksittäistä syytä. Perinnöllinen, geneettinen alttius on yksi taustatekijä.
– Jos lähisukulaisella on vaikka skitsofrenia, psykoosiin sairastumisen riski on jonkin verran kohonnut, Maija Lindgren sanoo.
Myös äidin raskausaikaan tai synnytykseen liittyvät komplikaatiot, infektiot tai voimakas stressi voivat lisätä lapsen myöhempää sairastumisriskiä. Altistavia tekijöitä ovat myös omassa lapsuudessa tai nuoruudessa koetut traumaattiset tapahtumat.
Päihteet, etenkin kannabiksen käyttö, kasvattavat myös riskiä. Kannabikseen liittyvien ensipsykoosien määrä vaikuttaisikin Suomessa kasvaneen, samoin kuin muidenkin päihdepsykoosien. Silti psykoosisairaudet ovat edelleen melko harvinaisia, viimeisimmän väestötutkimuksen mukaan niitä sairastaa 3,5 prosenttia suomalaisista.
– Alttius tulee biologisista tekijöistä, mutta sairastuminen vaatii myös laukaisevia ympäristötekijöitä. Sairastumisriskiä nostavat esimerkiksi runsas kannabiksen käyttö tai kielteiset sosiaaliset kokemukset, kuten kiusatuksi tuleminen, rikoksen uhriksi joutuminen tai muut stressaavat tapahtumat, Lindgren selventää.
Nopea apu tukee toipumista
Psykoosin diagnosointi pohjautuu perusteelliseen haastatteluun ja tiedon keräämiseen. On myös suljettava pois neurologisten tai muiden fyysisten sairauksien mahdollisuus.
Psykoosisairauksia ovat muun muassa lyhytkestoinen psykoosi, harhaluuloisuushäiriö sekä skitsoaffektiivinen häiriö ja skitsofrenia, joka on näistä sairauksista yleisin. Myös vaikeaan masennukseen ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön voi liittyä psykoottista oireilua.
Perinteisen tiedon mukaan noin kolmannes skitsofreniaan sairastuneista toipuu, kolmannes sairastaa pitkäaikaisesti ja loput jäävät aaltoilemaan näiden välille.
Lyhytkestoisesta, alle kuukauden ja joskus vain muutamia päiviä kestäneestä psykoosista taas usein toivutaan hyvällä hoidolla niin, ettei se uusiudu tai johda pitkäaikaiseen sairauteen.
Lindgren toivoo, että terveydenhuollossa osattaisiin kysyä myös mahdollisesta psykoosityyppisestä oireilusta, jos nuori henkilö tulee vastaanotolle vaikka masennuksen vuoksi. Monilla nuorilla on lieviä epätavallisia kokemuksia. Ne voivat tuntua pelottavilta, jos niiden luulee heti merkitsevän psykoosin alkamista.
– Aistiharhoista ja muista epätavallisista kokemuksista ei ole helppoa itse kertoa, koska niihin liittyy vahva stigma. Asiaa normalisoi, kun niistä kysytään siinä missä muistakin oireista.
Psykoosiriskissä olevan henkilön sairastumista voi pyrkiä ehkäisemään vähentämällä riskitekijöitä ja vahvistamalla suojaavia tekijöitä. Parasta on, jos tukea saa sekä lähipiiriltä että terveydenhuollosta.
– Autetaan ihmistä nukkumaan säännöllisemmin, tuetaan häntä sosiaalisissa suhteissa, ohjataan olemaan käyttämättä päihteitä. Jos ihminen silti sairastuu, siihen päästään nopeasti kiinni ja ainakin teoriassa sairaus voi olla lievempi, Lindgren sanoo.
Kohti omia tavoitteita
Psykoosia hoidetaan lähtökohtaisesti avohoidossa. Sairaalahoitoon turvaudutaan, jos oireet ovat niin voimakkaat, ettei se riitä.
– Psykoosilääkkeet ovat hoidon kulmakivi. Vaikka oireet väistyisivät, niiden käyttöä suositellaan jatkettavan vielä pari vuotta sen jälkeenkin, jotta sairaus ei uusisi niin helposti, Maija Lindgren kertoo.
Lääkehoidon rinnalla tarvitaan myös psykososiaalista hoitoa, esimerkiksi kognitiivista psykoterapiaa.
Lääkkeet auttavat yleensä hyvin aistiharhoihin ja harhaluuloihin, mutta eivät tiedonkäsittelyn ongelmiin, kuten keskittymisen ja toiminnanohjauksen vaikeuksiin. Niihin voi saada apua kognitiivisesta kuntoutuksesta.
Lindgren painottaa tiedon jakamista sairaudesta ja sen hoidosta, niin kuntoutujalle kuin hänen läheisilleenkin. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä, vähentää sairastumisen aiheuttamaa ahdistusta, vahvistaa motivaatiota hoitoa kohtaan ja tukea arjen hallintaa.
Tärkeä viesti on, että psykoosiin sairastunutkin voi elää hyvää ja laadukasta, omannäköistä elämää.
– Vaikka ihmisellä olisi kuinka vakavia oireita, kuunnellaan, mitä hän haluaa elämältään, liittyvät tavoitteet sitten vaikka opiskeluun, työelämään tai parisuhteessa olemiseen. Pyritään mahdollistamaan sellainen elämä, joka hänelle on mielekästä.
Juttu on lyhennetty versio Tunne & Mieli -lehden numerossa 5/2025 ilmestyneestä jutusta. Haluatko lukea koko jutun? Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin. Saat tilatessasi käyttöösi myös koko sähköisen lehtiarkistomme vuodesta 2016 alkaen ja pääset lukemaan heti myös tämän artikkelin kokonaan.
