TEKSTI HELINÄ KUJALA
Syksy on kauneimmillaan, lehdet muuttavat väriään, lämpöä riittää vielä. Puistopolkua kulkiessa voi huomata kaiken tämän sekä tuntea askelluksensa painon ja hengityksensä rytmin.
Kehotietoisuutta voi harjoitella melkeinpä missä ja milloin vain. Se vaatii pientä rauhoittumista ja keskittymistä havainnointiin – oman kehon tuntemuksiin sekä siihen, mitä ympärillä tapahtuu.
Keho on yhteydessä mieleen, ja ihmisinä kuulumme osaksi luontoa ja ekosysteemiä.
– Kehon ja mielen yhteyttä ei voi rakentaa purkissa, vaan se on mitä suurimmassa määrin vuorovaikutteista. Ilman tätä näkökulmaa kehotietoisuudesta tulee helposti yksilöprojekti ja suoritus muiden suoritusten joukkoon, sanoo psykoterapeutti, kouluttaja Laura Mannila.
Mannila on erikoistunut kehopsykoterapiaan ja psykofyysiseen työnohjaukseen.
Hän kertoo kirjassaan Kehomieli, lauma ja luonto kohtaavansa usein ihmisiä, joiden yhteys omaan kehoon ja omiin tunteisiin on katkennut. Kun yhteys löytyy ja vahvistuu, myös suhteet muihin ihmisiin ja luontoon voivat syventyä.
Huomaatko kehosi viestit?
Nipisteleekö vatsassa, kun edessä on jännittävä hetki? Särkeekö päätä, kun tekemistä on enemmän kuin mihin aika riittää?
Keho, tunteet ja ajatukset ovat jatkuvassa yhteydessä toisiinsa. Kehotietoisuus tarkoittaa sitä, että tunnistamme kehomme tuntemuksia sekä tunteita ja ajatuksia niiden takana. Lievitämme jännitystä puhaltelemalla, ja varaamme aikaa pötköttelyyn stressin painaessa päälle. Huomaamme pienet oireet ennen kuin ne kasvavat suuremmiksi.
Jos kehon ja mielen yhteys on poikki, elämme enemmän ”päissämme” kuin kehossamme. Emme oikein ole läsnä itsessämme ja tässä hetkessä.
Niin käy helposti kiireisessä elämänrytmissä. Älylaitteiden viriketulvakin usein kiskoo meitä kauemmas itsestämme.
Joillakin myös traumakokemus on voinut vaurioittaa kehon ja mielen yhteyttä, kun liian tuskalliseksi koettu asia on pitänyt sulkea pois tietoisuudesta.
Tietoisuus tasaa kierroksia
Kehotietoisuus on tärkeää itsesäätelylle. Sen avulla tunnistamme fysiologisia tarpeitamme, yksinkertaisesti vaikkapa sen, milloin on nälkä ja pitää syödä.
Tunnistamme paremmin myös tunteitamme ja opimme säätelemään niitä. Kun tunnistaa esimerkiksi vihan, osaa tarpeen mukaan laskea kierroksia – tai nostaa niitä, jos tähän asti tapana on ollut tukahduttaa hankalat tunteet.
Vireystilan säätely kehollisin keinoin on jo monelle tuttua. Esimerkiksi hengitysharjoituksilla voi laskea tai kohottaa vireyttään.
Kehotietoisuutta ei voi harjoitella liikaa, kunhan kehoaan kuulostelee neutraalisti ja monipuolisesti. Hyvinvointia ei tue se, jos havainnot painottuvat sairauksista kertoviin merkkeihin tai muihin huolta herättäviin asioihin.
On myös hyvä muistaa, ettei kenenkään vastuulla ole ”säätää itseään” loputtomasti. Jos olosuhteet kuormittavat, tarvitaan muutoksia niihinkin.
Lauman tunteet tarttuvat
Kun yksi lintu lehahtaa lentoon, myös parveen kuuluvat lajitoverit nousevat ilmaan. Yhtä lailla ihmisetkin virittyvät toisistaan ja ympäristöstään. Se tapahtuu usein automaattisesti, mikä vaaratilanteissa voi jopa pelastaa hengen. Laumassa pysymme turvassa.
Aina toisten tunteisiin tempautuminen ei ole tarkoituksenmukaista, ja silloin tarvitaan kanssasäätelyä. Esimerkiksi kiihtyneen ihmisen kanssa keskustellessa voimme maadoittaa itseämme hidastamalla hengitysrytmiä, pitämällä asentomme vakaana, ehkä nojautumalla hieman taaksepäin. Näin kutsumme keskustelukumppaniakin rauhallisempaan olotilaan.
Kanssasäätelyn taito on tärkeä itse kullekin. Sitä tarvitaan myös monissa ammateissa, joihin kuuluu asiakastyötä tai muita kohtaamisia.
Juttu on lyhennetty versio Tunne & Mieli -lehden numerossa 3/2026 ilmestyneestä jutusta. Haluatko lukea koko jutun? Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin. Saat tilatessasi käyttöösi myös koko sähköisen lehtiarkistomme vuodesta 2016 alkaen ja pääset lukemaan heti myös tämän artikkelin kokonaan.
