Karoliina Blackburn: ”Haluan elämääni vapautta ja seikkailuja”

TEKSTI ANU KYLVÉN  KUVA MARJAANA MALKAMÄKI

     

Hiukset ovat vielä kosteat. Karoliina Blackburn on käynyt aamupäivällä hiomassa uimahyppytekniikkaa Kalevan uintikeskuksessa Tampereella. Ennen sitä hän ehti tehdä kotikulmillaan pienen kävelylenkin koiriensa Chulon ja Prinsessan kanssa.

Myöhemmin iltapäivällä hän aikoo hioa runokäsikirjoitustaan ja lähettää ehkä pari tarjousta tilausesityksistä.

Jo 25 vuotta freelancerina työskennellyt näyttelijä on tottunut silppuarkeen. Välillä töitä on enemmän, välillä vähemmän. Hiljaisen jakson jälkeen yksi puhelinsoitto voi muuttaa kaiken.

Mutta on elämässä pysyviäkin asioita. Jokapäiväistä urheiluhetkeä Karoliina ei jätä väliin: salilla hän käy kolmesti viikossa, muina päivinä lenkkeilee tai käy thainyrkkeilemässä tai uimahyppäämässä. Kerran viikossa hän suuntaa saunomaan ja uimaan Tampereen Kaukajärvelle.

Koti on vanhassa puutalossa, jossa Karoliina asuu puolisonsa, näyttelijä Tommi Raitolehdon, heidän 16-vuotiaan tyttärensä ja koirien kanssa. Vähän yli parikymppinen esikoinen asuu jo omillaan.

Ohjat omiin käsiin 

Vaihteleva ja epävarma arki sopii hyvin Karoliinalle – hän jopa nauttii siitä. Elämässä ei ole ollut kovin monta vaihetta, jolloin hän olisi etukäteen tiennyt, mitä puolen vuoden kuluttua tapahtuu.

– Minun ei tarvitse tietää tekemisiäni kahta viikkoa pidemmälle. Saattaisin jopa ahdistua, jos tietäisin liian tarkkaan, mitä tuleman pitää.

Aina ei ole ollut näin. Ensimmäiset seitsemän freelancervuottaan Karoliina murehti jatkuvasti, tuleeko töitä. Nyt hän katsoo lempeästi silloista itseään: epävarmuus on luonnollista, varsinkin uran alussa.

– Jos haluan, että asioita tapahtuu, on kaksi vaihtoehtoa. Voin joko jäädä roikkumaan ovenkahvaan ja itkemään, että palkatkaa minut – tai voin olla aktiivinen ja luoda työni itse. Se oli iso oivallus. Otin omiin käsiini sen, mitä kaikkea voin tehdä.

Oivalluksen siivittämänä hän käsikirjoitti ensimmäisen lastenkirjansa ja pian sen jälkeen lastenohjelman.

Kun Karoliina huomasi, että unelmia voi toteuttaa, hän myös oppi hahmottamaan paremmin, mitä osaa ja haluaa tehdä. Muutaman vuoden kuluttua hän rohkeni tehdä Kalevan uimahallin remonttiavajaisiin musiikkia ja uimahyppyjä yhdistäneen teoksen säveltäjä Kimmo Pohjosen kanssa.

– Naulasin budjetin kasaan kymmenistä puroista. Olipa savotta, mutta teoksesta tuli upea.

Täysin työttömänä Karoliina ei ole koskaan joutunut olemaan. Näyttelemisen lisäksi hän muun muassa vetää vuorovaikutuskoulutuksia ja tekee juontokeikkoja.

Sataprosenttinen seikkailija

Miksi toiset sietävät epävarmuutta paremmin kuin toiset? Sitä Karoliina on pohtinut paljon. Hän uskoo, että kyse on temperamenttityypeistä. On hyvä tunnistaa, kuinka turvallisuushakuinen on. Kuinka isolta osin elämän pitää olla kontrollissa, jotta se tuntuu omalta? Kuinka paljon ilmassa saa olla seikkailun mahdollisuutta?

– Kun tunnistaa tarpeensa, on helpompi elää itsensä näköistä elämää ja olla tyytyväinen. Itse olen sataprosenttisesti seikkailija. Haluan vapautta – eli käytännössä illuusion vapaudesta.

Vapauden illuusiolla Karoliina tarkoittaa freelancerin vapautta valita tarjotuista töistä mieleiset. Hän tarvitsee tunteen siitä, että on ohjaimissa, vaikka vastaakin useimpiin työtarjouksiin kyllä. Ja muihinkin kuin työtarjouksiin. Viime kesänä hän treenasi pesäpalloa pitkässä hyväntekeväisyysprojektissa.

Karoliina kokee, että tylsyys on kivun kaltainen olotila, jonka aivot ratkaisevat luovilla ideoilla ja uuden taidon haltuunotolla. 

– Saatan olla rasittavaa seuraa sohvalla makaavalle, mutta toisaalta olen ystäväpiirin elämystehdas. Sitä paitsi olen yllytyshullu.