TEKSTI HELINÄ KUJALA
Parhaimmillaan se auttaa nukkumaan paremmin, vapauttaa lihasjännitystä ja laskee verenpainetta. Onnellisuus lisääntyy, elämä tuntuu aiempaa merkityksellisemmältä, turvallisuuden tunne kasvaa. On helpompaa elää tätä päivää.
Kun psykologi, tutkija Anne Haikola kertoo, miten anteeksi antaminen voi vaikuttaa loukatuksi tulleen elämään, myönteisten asioiden määrä hämmästyttää. Kuka enää tahtoisi kantaa kaunaa, kun anteeksi antaminen voisi tuoda elämään niin paljon hyvää?
Kyse ei kuitenkaan ole vain tahdon asiasta.
– Samalla tavalla kuin ei voi käskeä itseään olemaan iloinen, ei voi käskeä itseään antamaan anteeksi, tutkija sanoo.
Haikola tekee Itä-Suomen yliopistossa väitöskirjaa anteeksiannon sisäisestä prosessista ja työskentelee myös vapaana toimittajana.
Kärsimystä ja onnea
Anteeksiannossa Haikolaa kiehtoo se, että siinä yhdistyvät elämän kamaluus ja ihanuus: kipu, kärsimys, kiitollisuus ja onni. Kyse on aina vapaaehtoisesta päätöksestä, joka jokaisella kypsyy omalla tavallaan – tai on kypsymättä.
Anteeksi antamisen mahdollisuutta pohtivan kannattaa Haikolan mukaan kysyä itseltään ainakin näitä kysymyksiä: Mitä voin antaa anteeksi ja millaisin reunaehdoin? Mitä anteeksianto minulle merkitsee? Millaisia seurauksia on sillä, jos annan anteeksi? Entäpä sillä, jos en niin tee?
Jos loukkaus tuntuu yhä anteeksiantamattoman pahalta, senkin tunteen äärelle on hyvä pysähtyä. Mikä kokemuksessa satutti, mitä pyhiä arvojani loukattiin?
– Kun loukkauksen käsittelee, anteeksianto voi tulla spontaanistikin tai vasta myöhemmin. Itseään voi myös muistuttaa siitä, että tunteet muuttuvat eikä mikään olotila kestä ikuisesti. Todennäköisesti oma kokemus muuttuu tai saa ainakin erilaisia sävyjä ajan myötä.
Haikolan tutkimukseen osallistuneille anteeksianto oli ollut hyvin merkityksellinen ja joillekin myös henkinen tai uskonnollinen kokemus. Se oli tuonut voimaa, mielenrauhaa ja vapautta. Helppoa ei anteeksi antaminen ei kuitenkaan ollut – päinvastoin se oli vaatinut paljon työtä ja tuottanut myös kipua.
Kosketuksiin kivun kanssa
Anteeksiannon prosessissa ihminen käy läpi tapahtunutta ja sen merkitystä itselle. Hän tulee tietoiseksi ajatuksista ja tunteista, joita loukkauksesta on seurannut.
– Tapahtuneen yksityiskohtien pohtiminen tai loukkaajan vihaaminen eivät riitä, vaan on päästävä kosketuksiin loukkauksen aiheuttaman kivun kanssa. Se ei ole helppoa, koska me usein luonnostamme välttelemme epämukavia tunteita ja haavoittuvaisena olemista, Anne Haikola toteaa.
Kipu voi tarkoittaa esimerkiksi surun, järkytyksen, syyllisyyden ja häpeän kokemista ja kohtaamista. Kun tunteitaan ei juokse karkuun, ne vähitellen lakkaavat häiritsemästä omaa elämää ja mielenrauhaa.
Loukkauksia kukin työstää itselleen sopivimmalla tavalla. Joitakin auttaa kirjoittaminen, toisia taiteen harrastaminen tai vaikka halkojen hakkaaminen. Liikunta ja muu fyysinen ponnistelu on useille hyvä keino purkaa kuormitusta, minkä jälkeen tunteiden kohtaaminen ja käsittelykin saattaa helpottua. Myös muiden ihmisten tuki ja tarvittaessa ammattiapu voi olla tärkeää.
Juttu on lyhennetty versio Tunne & Mieli -lehden numerossa 1/2025 ilmestyneestä jutusta. Haluatko lukea lisää? Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin. Saat tilatessasi käyttöösi koko sähköisen lehtiarkistomme vuodesta 2016 alkaen ja pääset lukemaan heti myös tämän artikkelin kokonaan.
