TEKSTI HELINÄ KUJALA
Lupaudutko hoitamaan uuden työtehtävän, vaikka aika ei tahdo riittää nykyisiinkään hommiin? Tarjoudutko olkapääksi ystävällesi tilanteessa kuin tilanteessa? Oletko aina valmis mukautumaan kumppanin menoihin ja aikatauluihin?
Joustavuus ja kiltteys ovat myönteisiä piirteitä, joiden ansiosta työt ja ihmissuhteet rullaavat kitkatta. Haitallisiksi ne muuttuvat, jos toistuvasti joustamme omien tarpeidemme kustannuksella.
Usein kyse on halusta miellyttää ja tulla hyväksytyksi. Se on inhimillistä – olemmehan laumaeläimiä, joille joukkoon kuuluminen tuo turvaa.
– Ihmissuhteissa on ihan tervettäkin tehdä välillä jotain vain läheistä miellyttääkseen tai siksi, että asialla ei ole itselle niin suurta väliä. Joustavuus menee kuitenkin yli, jos esimerkiksi parisuhteessa jatkuvasti tehdään valintoja sen mukaan, mikä toiselle on tärkeää, sanoo sosiaalipsykologi Aliisa Holkko.
Holkko käsittelee miellyttämisen tarvetta ja hyväksynnän hakemista kirjassaan Kunpa he pitäisivät minusta – eroon riittämättömyyden tunteesta (Tammi 2026).
Hänen mielestään liialliseen kiltteyteen liittyy paradoksi.
– Jos haemme hyväksyntää mukautumalla jatkuvasti muiden tarpeisiin, se lopulta vie meitä kauemmaksi muista. Muutumme muiden silmissä mitäänsanomattomaksi, vähän kuin saippuapalaksi, josta ei saa otetta.
”Olen sulle mitä vaan”
Teen kaikkeni, että uusi tuttavuus pitäisi minusta.
Näin ajattelee aktiivinen miellyttäjä, joka muokkaa itsestään kulloiseenkin tilanteeseen sopivan version. Hän saattaa pukeutua eri ihmisten seuraan eri tavoin aina sen mukaan, millaista tyyliä hän olettaa kunkin arvostavan. Tai hän aloittaa harrastuksia, jotka häntä eivät oikeasti kiinnosta, vain tehdäkseen ympäristöönsä vaikutuksen.
Tällainen toimintatapa on tyypillistä esimerkiksi parisuhteen alkuvaiheissa, kun yhteensopivuutta vielä tunnustellaan.
– Silloin saatetaan alkaa muokata itseä siihen suuntaan, että suhde toimisi. Jos toinen tykkää käydä taidenäyttelyissä, niissä alkaa käydä itsekin, Holkko kuvailee.
Parhaimmillaan uusi tuttavuus voi tuoda elämään uusia mielenkiinnon kohteita. Asetelmasta tulee ongelmallinen, jos mukautuja ei hylkäämisen pelossa uskalla avata omia kiinnostuksen kohteitaan. Omat mielipiteetkin saattavat vaihtua toisiksi, kun suhdetta on varjeltava säröiltä.
Eteen voi tulla hankalia tilanteita, jos haluaa olla yhdelle yhdenlainen ja toiselle toisenlainen sen mukaan, mistä arvioi kunkin pitävän. Väri vaihtuu olosuhteiden mukaan kuin kameleontilla, mutta kaikkia on mahdotonta miellyttää yhtä aikaa.
Puheeksi ottamisen vaikeus
Passiivinen miellyttäjä ei muokkaa itseään vaan pyrkii olemaan neutraali ja harmiton. Ihan sama, päätä sinä, saattaa olla tyypillinen vastaus valintojen edessä.
Aliisa Holkko on törmännyt usein passiiviseen miellyttämiseen työpaikoilla, kun hän on auttanut työyhteisöjä kehittämään palautekulttuuriaan. Ongelma tulee esiin korjaavan palautteen antamisessa. Jos työkaveri omasta mielestä toimii väärin tai huolimattomasti, monesti tuntuu helpommalta painaa asia villaisella kuin ottaa se puheeksi.
– Korjaavan palautteen antamista jarruttaa usein pelko siitä, että sen jälkeen yhteistyö hankaloituu tai että palaute ymmärretään väärin. Helposti myös ajatellaan, että palautteen antamisessa pitäisi heti onnistua täydellisesti, ettei toiselle vain tule kurja fiilis.
Harvemmin tullaan ajatelleeksi sitä vaihtoehtoa, että palautteen saaja pitääkin huomiota hyödyllisenä tai seuralainen on tyytyväinen, kun hän kuulee, mitä toinen oikeasti kaipaa tai haluaa tehdä.
Pyrkimällä olemaan ärsyttämättä ketään mukaudumme oletuksiin, jotka eivät ehkä ole totta. Toisen ajatuksia ja tunteita ei voi varmuudella tietää – ja ovatpa ne millaisia vain, hän vastaa niistä itse.
Kiltteys karisee keski-iässä
Vaikka joukkoon kuuluminen on kaikille tärkeää, ihmisten välillä on suuria eroja siinä, kuinka pitkälle he ovat valmiita miellyttämään. Joillekin omien tarpeiden ja toiveiden sivuuttaminen on jo lapsena opittu suojakeino saada hyväksyntää kotona tai koulussa.
Etenkin tyttöjä on perinteisesti kasvatettu harmittoman ja myötäilevän ihmisen rooliin. Moni nainen kertoo vasta keski-ikään päästyään saaneensa rohkeutta tuoda esiin muunlaisia puolia itsestään: Saa olla myös väsynyt tai kiukkuinen. Saa sanoa ei!
Aliisa Holkko arvelee, että miehet varmasti haluavat miellyttää muita ihmisiä siinä missä naisetkin, mutta kelpaamisen keinot ovat sukupuoliroolien vuoksi erilaisia.
– Perinteisen miehen roolissa kuuluu olla vahva ja ottaa tilanteet haltuun. Lisäksi tulevat vielä modernin miehen vaatimukset, eli olisi pystyttävä näyttämään tunteitaan ja haavoittuvuuttaan.
Holkosta on luonnollista, että iän myötä miellyttämisen tarve alkaa hälvetä. Nuoruuden tärkeä kehitystehtävä on irrottautua vanhemmista ja liittyä vertaisryhmään, ja tätä tehtävää muiden joukkoon mukautuminen palvelee hyvin. Vanhempana siihen ei ole yhtä suurta painetta.
Myös elämäntilanteen muutos saattaa herättää omat, vähemmälle huomiolle jääneet tarpeet henkiin. Perheelliselle ihmiselle lasten aikuistuminen voi olla tällainen vaihe, kun yhtäkkiä arkeen avautuu aikaa ja tilaa uudelle.
– Olisi toki ihanaa, ettei kenenkään tarvitsisi odottaa keski-ikään asti uskaltaakseen olla se, mikä kokee olevansa. Että ihmiset uskaltaisivat tuoda esiin erilaisia puolia itsestään, myös keskeneräisinä ja riittämättöminä.
Juttu on lyhennetty versio Tunne & Mieli -lehden numerossa 3/2026 ilmestyneestä jutusta. Haluatko lukea koko jutun? Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin. Saat tilatessasi käyttöösi myös koko sähköisen lehtiarkistomme vuodesta 2016 alkaen ja pääset lukemaan heti myös tämän artikkelin kokonaan.
