OLAVI UUSIVIRTA NÄKEE LUOVAN TILAN HERKKYYTENÄ JA PYSÄHTYMISENÄ. PAIKALLAAN OLEMINEN AVAA HUOMAAMAAN IHMEITÄ ARKISISSAKIN ASIOISSA.
TEKSTI AINO HEIKKONEN
KUVAT SAARA AUTERE
Ensimmäiset kipinät syttyvät aina silloin, kun pitäisi tehdä jotain muuta, vaikkapa nukkua. Päässä alkaa pyöriä melodia, lause tai ajatus. Näin muusikko ja näyttelijä Olavi Uusivirta kuvailee laulujensa syntyä.
Jos hän tietoisesti alkaa pohtia uuden luomista, aivot alkavat humista tyhjyyttään. Myöskään silloin, kun takki on tyhjä, musiikin keinoin ei tunnu olevan mitään sanottavaa.
– Useimmiten se tarkoittaa, että aivot eivät ole saaneet lepoa. On ollut liian hektinen ajanjakso elämässä, ja koko aivokapasiteetti on mennyt selviytymiseen, Olavi kertoo.
Puolitoista vuotta sitten hänellä oli sellainen hetki. Hänen yhtyeensä kiertue oli juuri loppunut. Ajankohta olisi ollut luonteva seuraavan levyn tekemiseen, mutta virta oli seisahtunut.
– Sitä kesti monta kuukautta.
Kun kierrokset alkoivat laskea, myös luovuus alkoi virota. Olavi ei halua pakottaa biisintekoa, koska hän ajattelee, että väkinäisyys kuuluisi lopputuloksessa.
Omat ensimmäiset biisinsä hän kirjoitti lukioikäisenä. Helsingissä syntynyt Olavi asui lapsena Kotkassa ja Karkkilassa. Alakouluikäisenä hän innostui rumpujen soittamisesta, mutta hänen oli vaikea löytää bändikavereita, kun Karkkilassa muut harrastivat lähinnä jalkapalloa, jääkiekkoa, lentopalloa tai koripalloa. Musiikkikoulussa oli kuitenkin kitaransoitonopettaja, joka oli ottanut asiakseen koota musiikista innostuneita yhteen.
– Ensimmäisessä bändiviritelmässä soitti 4–5-vuotta vanhempi basisti ja kitaristi, ja mä olin rumpalina 10-vuotiaana. Ikäero oli silloin merkittävä.
Helsinkiin palaaminen oli Olaville vapauttavaa: kun hän aloitti Kruununhaan yläasteen musiikkiluokalla, yhtäkkiä koko luokka oli täynnä mahdollisia soittokavereita. Olavi soitti jazzia, iskelmää, rockia ja suomalaista soulia sekä keikkaili juhlissa ja yritysten tilaisuuksissa.
Ensimmäisen oman levynsä hän julkaisi vuonna 2003, parikymppisenä.
TASAPAINOILUA MIELEN HYVINVOINNIN KANSSA
Olavi pohtii pelon olevan yksi luovuuden esteistä. Omassa elämässään hän on löytänyt uskon ja luottamuksen tekemiseensä.
Itseluottamusta Olavi on saanut siitä, että hän on tullut nähdyksi sellaisena kuin on. Hän puhuu lämmöllä vanhemmista, jotka ovat kannustaneet eteenpäin ja ihailleet hänen piirustuksiaan ja muita vastaavia lapsuuden tekeleitään. Edelleen vanhemmat ovat Olavin mukaan suunnilleen hänen suurimpia fanejaan.
Musiikki ei ole Olavin ainut tapa toteuttaa itseään, sillä hän on myös näyttelijä. Esiintyvän taiteilijan aikatauluissa vuorottelevatkin keikkailu, kuvaukset ja teatteri. Tänä keväänä hän on mukana 1950-luvun Suomeen sijoittuvan Nyrkki-sarjan kuvauksissa ja näyttelee iltaisin Kansallisteatterissa Tšehovin Kolme sisarta -näytelmässä. Kesän korvalla Olavilta julkaistaan uusi levy ja hän suuntaa keikoille, jotka jatkuvat syksyyn. Työhön on mahdotonta sommitella säännöllistä elämänrytmiä.
Olavi sanoo, että ensimmäiset asiat, joista aikataulujen vuoksi tulee tingittyä, ovat niitä, jotka liittyvät omaan hyvinvointiin: urheilu, liikunta, yöunet tai säännöllinen ruokailurytmi. Vaarana on, että väsymys muuttuu uupumukseksi.
– Aina, kun tulee sellaista tummamielisyyttä ja apaattisuuden tai turtuneisuuden tunnelmia, niin yleensä se palaa tuttuun tarkistuslistaan: oletko nukkunut, liikkunut ja syönyt tarpeeksi. Miten paljon olet käyttänyt alkoholia? Voisiko niissä olla säätämisen varaa?
Esiintyvän taiteilijan työtä hän pitää lähtökohtaisesti kaksisuuntaisena: koko päivä tähtää illalla tapahtuvaan huipennukseen, jossa kaikki lataus purkautuu ja jäljelle jää vain tyhjyys. Kierrokset pitäisi tasoittaa, tulisi nukkua. Seuraavana päivänä kaikki alkaa alusta: heräät hotellilla liian aikaisin, kahmaiset aamiaispöydästä kahvin mukaan, matkustat 450 kilometriä ja syöt huoltoaseman ainoan tarjolla olevan kasvisruoan.
– Sen jälkeen on pakko löytää polte ja palo, ainutkertaisuuden tunne keikalle, jaettu hetki yleisön kanssa. En ihmettele, että ihmiset ovat aika hiljaista poikaa seuraavana aamuna.
Kun työn mielettömän luonteen ymmärtää, sen tasoittamiseen voi Olavin kokemuksen mukaan etsiä keinoja. Hänelle ne ovat omia rutiineja. Niistä tärkein on liikunta. Jos jossain välissä voi juosta lyhyen lenkin tai käydä uimassa, se vapauttaa energiaa.
Kotielämäkin tasapainottaa keikkatyön nousuja ja laskuja. Olavilla on puoliso ja vuonna 2014 syntynyt lapsi. Vaikka työt ovat ilta- ja viikonloppupainotteisia, arkisin kotona on enemmän aikaa kuin päivätöissä käyvillä. Myös joutilaisuuteen.

Juttu on lyhennetty versio Olavi Uusivirran haastattelusta, joka on julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 2/2019. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka omistaja on Mielenterveyden keskusliitto.