TEKSTI MARJA-TERTTU KORPPILA
Askel tuntuu raskaalta kuin litimärkä villasukka. Mikään ei tunnu luistavan, ja itkukin on herkässä. Alakulo on vallannut mielen. Vai sittenkin masennus?
Psykologi ja psykoterapeutti Aino Kohtalan mielestä on hyvä asia, että mielenterveyden ongelmista puhutaan.
Kääntöpuolena hän näkee riskin, että myös tavalliseen elämään kuuluvat kurjat olot tulkitaan herkästi mielenterveyden häiriöiksi, kuten masennukseksi.
Masennuksen tunnistaminen ja hoito ovat Kohtalalle tuttua. Hän on yhtenä kirjoittajana Masennuksen hoidon hyvät käytännöt -kirjassa (Kustannus Oy Duodecim, 2024).
On normaalia, että huonosti nukutun yön jälkeen siipi laahaa maata. Lisäksi on pitkä liuta muita tyypillisiä alakulon aiheuttajia: hormonitoiminnan vaihteluja, riitaa läheisten kanssa, stressaavia tilanteita, pettymyksiä, huolta ja menetyksiä.
Usein alakulo liittyy myös elämänmuutoksiin, kuten eläkkeelle jäämiseen tai irtisanotuksi tulemiseen.
Mielenterveysdiagnooseissa ei ole apuna veriarvoja. Siksi rajat eivät ole aina selkeitä. Väliaikaista apeutta ei Kohtalan mukaan ole edes tarpeellista tarkastella sairas vai terve -linssin läpi.
Mielen hyvinvoinnin voi nähdä jatkumona, jolle kukin asettuu vaihtelevasti aina johonkin kohtaan.
− Erilaiset elämäntapahtumat ja -tilanteet saattavat laskea mielialaa hetkellisesti. Se on ihan normaalia. Tilanteesta voi olla hirmu tärkeää puhua vaikkapa läheisen kanssa, mutta alakulo ei vielä tarkoita, että siihen tarvitsisi tuhtia hoitoa.
Kohtala iloitsee siitä, että käytössämme on tutkimustietoa, jota voimme hyödyntää hyvinvoinnin parantamiseksi ja opettaa sekä itseämme että lapsiamme elämään huonojen päivien kanssa.
Alakuloa ei tarvitse pelätä.
Vai onko tämä sittenkin masennusta?
Oireet ja kesto kertovat. Masennuksen tunnistamiseen liittyvät tietyt oireet, niiden kesto ja voimakkuus. Jos alakuloisuus jatkuu viikkoja tai kuukausia, hae apua tilanteen kartoittamiseksi esimerkiksi terveyskeskuksesta tai työterveyshuollosta. Masennuksesta voi toipua, ja siksi on tärkeä etsiä tukea ajoissa, jotta masennus ei kroonistu.
Mieliala voi vaihdella. Masentunutkin voi tuntea ilon ja onnen tunteita. Silti läsnä ovat pidempiaikaisesti esimerkiksi matala mieliala, surumielisyys, kiinnostuksen puute, voimattomuus ja mielihyvän väheneminen asioista, joista sitä on saanut aikaisemmin.
Ahdistusta vai masennusta? Karkeasti jaoteltuna ahdistukseen liittyvät sisäinen ja jopa ulkoinen levottomuus sekä tulevaisuuden murehtiminen. Masentuneena taas mieli herkästi pyörittää menneisyyteen liittyviä asioita. Tilat voivat esiintyä myös päällekkäin.
Aktiivisuus voi kätkeä todelliset tunteet. Ulospäin masennus ei näytä aina samalta. Muiden ihmisten seurassa ihminen voi tsempata tai jättää kertomatta todellisesta voinnistaan. Aina toimintakyky ei heikkene, etenkin jos masennusoireet ovat lieviä. Aktiivinen toiminta voi olla pyrkimys selviytyä vaikeiden tunteiden kanssa.
Kierre katki ajoissa. Osa masennuksen kokeneista sairastuu tavallista herkemmin uudestaan. Toipumisen jälkeen voi käydä niin, että ihminen tulkitsee normaalin tunteiden vaihtelun masennukseksi. Mieltä kannattaa kuulostella ensin normaalin alakulon näkökulmasta. Mistähän olotilani kumpuaa? Miten voisin tukea itseäni niin, ettei kierre kohti masennusta käynnisty?
Lähteenä psykologi ja psykoterapeutti Aino Kohtala.
Juttu on lyhennetty versio Tunne & Mieli -lehden numerossa 2/2024 ilmestyneestä jutusta. Haluatko lukea lisää? Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin. Saat tilatessasi käyttöösi koko sähköisen lehtiarkistomme vuodesta 2016 alkaen ja pääset lukemaan heti myös tämän artikkelin kokonaan.
