TEKSTI HELINÄ KUJALA
Kun vanhempi huomaa nuoren viillelleen ihoaan tai vahingoittaneen kehoaan jollain muulla tavoin, huolen lisäksi myös hämmennys voi olla suurta. Miksi nuori satuttaa itseään tarkoituksella?
– Itsensä vahingoittaminen on usein keino käsitellä sietämättömiksi koettuja tunteita, tuskallisia muistoja tai ylivoimaisia kokemuksia. Nuori kokee, että kun henkisen kivun muuttaa fyysiseksi, se jollain tavoin lievittyy tai muuttuu siedettävämmäksi, sanoo nuorisopsykiatrian professori, osastonylilääkäri Anu Raevuori HUSista.
Viiltely lienee yleisin itsensä vahingoittamisen tapa, mutta ei suinkaan ainoa. Keinoja Raevuori ei avaa julkisesti sen tarkemmin, koska ilmiöön liittyy jäljittelyä ja trendejä. Itsensä vahingoittamisella tarkoitetaan kuitenkin tekoa tai toimea, josta seuraa tarkoituksellista vahinkoa keholle.
Se on yhdenlaista itsetuhoisuutta.
– Itsetuhoista käyttäytymistä voi olla myös se, että ihminen hakeutuu vaaratilanteisiin eikä välitä itsestään. Ja onhan itsetuhoisuuden elementti mukana myös päihde- ja syömishäiriössä. Niitä ei kuitenkaan tarkoiteta, kun puhutaan itsensä vahingoittamisesta.
”Olen huono ja vääränlainen”
Itsensä vahingoittamisen taustalla voi olla monenlaisia psyykkistä kipua ja mielenterveyden häiriöitä, kuten ahdistuneisuutta ja masennusta. Vaikeat ajatukset ja tunteet saattavat liittyä traumaattisiin muistoihin, joita halutaan paeta siirtämällä huomio fyysiseen kipuun.
Monesti kyse on myös itsensä rankaisemisesta, Raevuori sanoo. Nuori kokee olevansa jotenkin vääränlainen tai huono, hän kokee voimakasta häpeää, ja mieltä painaa toivottomuuden tunne.
Ongelmien juuret juontavat Raevuoren havaintojen mukaan usein nuoren lähisuhteisiin perheessään. Nuori voi esimerkiksi kokea, ettei hän ole tullut kasvattajiensa silmissä nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenään.
– Erityisesti syömishäiriöissä näkee paljon sitä, että nuori kokee arvostuksen tulevan suorittamalla. Hän on arvokas vain, jos hän saa hyviä arvosanoja, suoriutuu urheilussa, näyttää hyvältä. Sillä, mitä hän kokee sisäisesti, ei ole merkitystä.
Toisinaan paha olo kumpuaa kiusatuksi joutumisen kokemuksista, jotka voivat vaihdella porukasta ulossulkemisesta aina fyysiseen väkivaltaan asti.
– Kiusatuksi joutumisen kokemukset liittyvät tosi moniin lasten ja nuorten psyykkisiin oireiluihin. Ja myös monien aikuisten potilaiden historiaan, ikävä kyllä.
Tytöt korostuvat tilastoissa
Itsensä vahingoittamisesta johtuvien sairaalajaksojen määrä on kasvanut 2010-luvun puolivälistä lähtien, ja tyttöjen ja nuorten naisten osalta kasvu on ollut huomattavan suurta. Tämä ilmeni Helsingin yliopiston tutkimuksessa, joka koski ajanjaksoa 2006–2019.
Muistakin tutkimuksista tiedetään, että tytöt ja nuoret naiset turvautuvat itsensä vahingoittamiseen yleisemmin kuin pojat ja miehet. Mikä selittää sitä?
– Arvelen sen liittyvän siihen, miten psyykkinen pahoinvointi keskimäärin ilmenee. Pojat ja miehet raportoivat tutkimuksissa vähemmän sisäänpäin kääntyvää oireilua, kuten masennusta ja ahdistusta, Raevuori sanoo.
Kyse ei ole välttämättä siitä, että esimerkiksi teinipojat voisivat paremmin kuin samanikäiset tytöt. Poikien on ehkä vaikeampi tiedostaa ja sanoittaa pahaa oloaan sekä hyväksyä oma haavoittuvuutensa.
Vaikka nykyisin moni nuori mies puhuu aiempaa avoimemmin tunteistaan, poikien ja miesten masennus ja ahdistus jäävät Raevuoren mukaan yhä liian usein tunnistamatta.
– Pojilla ja miehillä on ehkä korkeampi kynnys itsensä vahingoittamiseen, mutta he tekevät enemmän itsemurhia kuin tytöt ja naiset. Joidenkin tutkimusten mukaan heidän itsemurhariskinsä on jopa kaksi ja puoli kertaa suurempi kuin tytöillä ja naisilla.
Avunhuudosta helpotukseen
Miksi hän hakee tuolla tavoin itselleen huomiota?
Tähän kysymykseen Anu Raevuori törmää toistuvasti, kun vanhempi yrittää ymmärtää itseään satuttavaa nuorta. Huomion hakemisesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan ennemminkin avunhuudosta.
– On latistavaa ja mitätöivää sanoa ihmiselle, että hän hakisi itseään vahingoittamalla huomiota. Sen sijaan voi sanoa, että haluaisin ymmärtää, mikä on se kipu tai tunne, joka saa sinut tekemään noin.
Joskus oireilu tulee vanhemmille yllätyksenä. Nuori on voinut vahingoittaa kehoaan paikoista, jotka pysyvät piilossa. Hän on ehkä toisaalta toivonut tekojen paljastumista, toisaalta pelännyt sitä. Tällaiset ristiriitaiset ajatukset ja toiveet ovat Raevuoren mukaan muutenkin yleisiä sellaisessa psyykkisessä oireilussa, jossa tytöillä ja naisilla on yliedustus.
– Usein näkee, että nuoret ovat kuitenkin helpottuneita, kun läheiset saavat tietää asiasta.
Raevuori kehottaa huoltajia olemaan saatavilla nuorelle ja kuuntelemaan häntä. Säännölliset rutiinit ovat tärkeitä, mitä tulee esimerkiksi syömiseen, liikkumiseen sekä liiallisen ja haitallisen digiajan rajaamiseen. Häntä huolettaa, miten etenkin sosiaalinen media vaikuttaa nuorten hyvinvointiin.
– Nuoren identiteetti on vielä muuttuvainen ja epävakaa. Jos itseään esittelee somessa tietynlaisena, oma ydinminä jää vähemmälle huomiolle, mikä vaikeuttaa identiteetin vakautumista. Jos itsestä luotu kuva somessa on kovin kaunisteltu, se ei tee hyvää ihmiselle itselleen eikä myös hänen yleisölleen.
Turvasuunnitelma takataskuun
Itseään vahingoittavan nuoren hoito vaihtelee sen mukaan, millaisia mielenterveyden häiriöitä siihen liittyy ja kuinka vakava-asteisia ne ovat. Ensimmäiseksi on tärkeä tietää, onko nuorella itsemurha-ajatuksia ja miten voimakkaita ne ovat.
Aina tällaisia ajatuksia ei ole. Tutkimusten mukaan kuitenkin niillä, jotka vahingoittavat itseään, on tavallista suurempi riski tehdä itsemurha.
– Jos nuorella on vaikka syvä depressio, silloin tarvitaan tehokasta masennuksen hoitoa. Jos hänellä on syömishäiriö, hoidetaan sitä. Jos on molemmat, tarvitaan hoitoa kumpaankin, Anu Raevuori sanoo.
Nuorille ja aikuisille, joilla on itsetuhoisuutta, laaditaan hoidossa turvasuunnitelma. Se on muistilista siitä, mitä tehdä, kun tulee halu tai tarve vahingoittaa itseään.
Suunnitelma kulkee mukana puhelimessa tai paperisena. Siihen kirjataan nimet ja puhelinnumerot, joihin voi sovitusti olla yhteydessä avun saamiseksi. Luottohenkilöitä voivat olla esimerkiksi oma vanhempi, terapeutti tai vaikka seurustelukumppani. Listasta löytyvät myös muut tahot, joihin olla yhteydessä, esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai -psykologi sekä päivystyspalvelut.
Turvasuunnitelmaan kirjataan lisäksi varomerkit, jotka auttavat ennakoimaan ongelmia, sekä keinoja oman olon rauhoittamiseen.
Jotta ongelmiin päästäisiin mahdollisimman varhain kiinni, Raevuori kannustaa hakemaan omalle nuorelle apua, jos herää huoli tämän mielenterveydestä.
– Se on yhtä tärkeää kuin avun hakeminen korvakipuun, jalkavaivaan tai mihin tahansa muuhunkin ongelmaan, hän muistuttaa.
Juttu on julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 5/2024. Haluatko lukea lisää? Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin. Saat tilatessasi käyttöösi koko sähköisen lehtiarkistomme vuodesta 2016 alkaen ja pääset lukemaan heti myös tämän artikkelin kokonaan.
