TEKSTI NELLI LEPPÄNEN
Rantakallio, tunturin huippu, metsän syli – itselle rakas mielenmaisema voi löytyä luonnosta mistä tahansa. Kun jatkuva ärsyketulva hiljenee, mieli tyhjenee ja omille ajatuksille tulee tilaa.
Väitöskirjatutkija Joha Järekari on selvittänyt osana tutkimusryhmäänsä, millä tavoin luonnossa oleminen tukee eudaimonista hyvinvointia.
Aristoteleen filosofiassa eudaimon tarkoittaa ”hyvää henkeä”. Ihminen voi hyvin, kun hän tekee merkityksellisiä asioita ja elää sopusoinnussa oman hyvän henkensä kanssa.
Eudaimonia on siis pitkäkestoista elämää kannattelevaa hyvinvointia. Se on vastinpari hedonialle, joka keskittyy lyhyellä aikavälillä mielihyvään, kärsimyksen välttämiseen ja stressin vähentämiseen.
– Ihminen hyötyy sekä eudaimonisesta että hedonistisesta hyvinvoinnista, Järekari toteaa.
Nopean nautinnon perässä säntäily unohtuu, kun malttaa pysähtyä. Luonto on tähän tutkitusti oikea paikka, sillä siellä stressitasot hellittävät, pulssi laskee ja mielihyvähormoneita alkaa erittyä. Läsnäolon tunne voimistuu.
Mihin kompassi osoittaa?
Oravanpyörää saattaa olla vaikeaa hidastaa, saati pysäyttää. Luonnossa ihminen voi oivaltaa, mitä hän haluaa tehdä ja mihin suuntaan jatkaa. Neutraali ja kannustava tila auttaa virittämään oman sisäisen kompassin.
– Asiat asettuvat perspektiiviin: se, mikä on itselle tärkeää, nousee pintaan. Luonnossa saa tukea elämän isoillekin päätöksille, jotka ovat linjassa omien syvimpien arvojen kanssa, Järekari toteaa.
– Etenkin vanhemmalle ikäpolvelle luonto on toimimisen paikka. Luonnossa puuhastelu vahvistaa toimijuutta ja elämänhallinnan tunnetta.
Yhtä lailla vaikkapa marjastaminen, sienestäminen ja nuotiolla tulistelu ovat monen lempipuuhaa.
Jos luontoon mennään porukalla, sosiaaliset suhteet vahvistuvat melkein kuin itsestään. Tutkimuksessa selvisi, että luontoympäristö helpottaa yhteyden saamista sekä itseen että toisiin ihmisiin. Vaikeista asioista on siellä luontevampaa puhua kuin kaupunkimaisessa ympäristössä.
Hiljaisuuskin on sallittua, mikä auttaa läsnäolon kokemisessa. Kaikki on hyvin, vaikka ystävän kanssa olisi vaiti.
– Luonnossa hyvät sosiaaliset suhteet laajenevat myös muihin lajeihin. Metsässä voi olla yksin ilman muita ihmisiä, mutta oikeasti siellä ei ole koskaan yksin.
Jokainen on yhtä arvokas
Omaa ajattelua vapauttaa Järekarin mukaan se, että luonnossa kukaan ei arvioi tai tuomitse. Tunteet saavat virrata juuri sellaisina kuin ne puskevat pintaan.
Kun arvostelu jää taka-alalle, itsehyväksyntä voimistuu. Itsehyväksyntä, elämän merkityksellisyys ja riittävyyden kokemus vahvistavat toisiaan.
Luonnossa kaikki ovat samanarvoisia niin kuin saunassa: kukaan ei ole toisen ylä- tai alapuolella. Samasta maasta kasvaa erinäköisiä ja erikokoisia puita.
Yhtä lailla ihminenkin voi kokea olevansa tärkeä ja arvokas omana itsenään, ilman koreita meriittejä tai titteleitä.
– Ihminen on osa luontoa ja yhteydessä muihin lajeihin – kasveihin ja eläimiin. Kun luonnossa kaikki on hyvin, tunne laajenee koskemaan myös ihmistä itseään.
Luonto voi tuoda turvaa ja pysyvyyttä, vaikka kaikki muu ympärillä muuttuisi. Merkityksellisyyden tunnetta lujittaa se, että ihminen ymmärtää olevansa osa suurempaa kokonaisuutta.
– Joku kuvasi tutkimuksessa, että luonto on iso oppikirja. Hän rinnasti luonnon hengellisyyteen, itsereflektioon ja henkilökohtaiseen kasvuun.
Tilaa kaikille aisteille
Miten luonnon hyvinvointivaikutuksia voi vahvistaa arjessa?
Jotta pitkäkestoisesta eudaimonisesta hyvinvoinnista tulee elämää kannatteleva voima, tiedostaminen on avainasemassa. Vain tietoisesti havainnoimalla ihminen voi syventyä merkityksiin, joita luonto tarjoaa itselle.
– Kaikkien ei ole syytä jahdata samanlaisia luontokokemuksia. Kannattaa tutkailla, millainen paikka juuri itselle resonoi parhaiten ja millaisesta luontoympäristöstä saa hyvinvointia, Joha Järekari sanoo.
Tutkimuksessa tietyt luontoelementit korostuivat mielen hyvinvoinnin lähteinä. Kallioilla, vanhoilla puilla ja merimaisemalla oli osallistujille erityinen merkitys. Ne herättivät spontaanisti ja nopeasti toiveikkaan olon, että tulevaisuudella on väliä.
Luontoyhteyden herättelemiseksi ei tarvitse suunnata erämaahan – monet luontokokemuksista liittyivät tavalliseen kaupunkiympäristöön.
Pelkästään kävely ja ympäristön ihmettely ilman ylianalysointia ja pakottamista on hyvä keino.
Tärkeintä on, että luonnosta tulee osa arkea.
Juttu on julkaistu Tunne & Mieli -lehdessä 1/2026. Haluatko lukea lisää? Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin. Saat tilatessasi käyttöösi myös koko sähköisen lehtiarkistomme vuodesta 2016 alkaen.
