toimittaja jenny lehtinen paiski pitkään töitä lopen uupuneena. hän uskoi, että adhd auttaa jaksamaan mitä vain. lopulta lehtisen oli pakko pysähtyä ja hyväksyä, että toipuminen kestää pitkään.
TEKSTI MIRJA AARNIO
KUVAT SAARA AUTERE
Pinkit hiukset ja sähkönsininen kynsilakka ovat tuttua räväkkää tyyliä, mutta niiden kantajan olemus on vakavampi kuin aiemmin. Ylen toimittaja Jenny Lehtinen, 41, istuu kahvilassa työpaikallaan ja kertoo, mitä on tapahtunut. Häntä ei haittaa, että vieruspöydissä istuvat kollegat voivat kuulla kaiken.
Vuoden alussa Lehtisen elämässä menivät kaikki suunnitelmat uusiksi. Hän oli juuri siirtynyt televisiotoimituksesta Yle Puheeseen aloittamaan oman radio-ohjelman tuotantoa. Takana oli pitkä joululoma, jolloin Lehtisen oli ollut tarkoitus ladata akkuja ja kasata ajatuksia rankan ja intensiivisen työvuoden jälkeen.
Lomalla hän oli luvannut itselleen, että ottaisi seuraavan vuoden iisimmin ja pitäisi työmääränsä kohtuullisena. Mutta joululoma ei riittänytkään alkuunkaan.
– Olen peruspositiivinen ihminen enkä mitenkään ahdistukseen taipuvainen. Siksi hälytyskellot alkoivat soida, kun huomasin olevani koko ajan ahdistunut ja pienetkin asiat itkettivät tai lamaannuttivat.
Niin kävi esimerkiksi silloin, kun Lehtisen kodissa jäätyivät putket. Normaalisti hän olisi ryhtynyt tuumasta toimeen sulattamaan putkia, mutta ei nyt. Vaikka järki sanoi, mitä pitää tehdä, hän meni täysin lukkoon ja toimintakyvyttömäksi.
Toisinaan Lehtinen heräsi keskellä yötä paniikissa, onko naapuri kolannut lunta heidän pihalleen. Ei niin, että häntä oikeasti olisi asia kiinnostanut, mutta jostain syystä järjetön ajatus valtasi mielen.
Päivät töissä menivät itkua pidätellen, ja kaikki tehtävät tuntuivat vaikeilta ja tahmeilta. Kunnes eräänä päivänä lounaalla työkaveri kysyi Lehtiseltä, mitä tälle kuuluu. Silloin ei enää voinut pidätellä. Itku purkautui ulos valtavalla voimalla. Kollega otti kädestä kiinni ja talutti Lehtisen työterveyshuoltoon – se kun sijaitsee suoraan lounasravintolan alakerrassa.
liikaa projekteja päällekkäin
Jenny Lehtinen on tullut tunnetuksi kertomalla ohjelmissaan avoimesti esimerkiksi syömishäiriöstään ja masennuksestaan. Hän teki kolme kautta televisio-ohjelmaa Jenny+ yhdessä Saara Sarvaksen kanssa. Siinä käsiteltiin avoimesti ja rennosti vaikeitakin aiheita, kuten syömishäiriötä, mielenterveyttä, lihavuutta ja kauneusihanteita.
Lehtinen on myös vetänyt Ylellä Vaakakapina-nimistä elämänmuutosprojektia ja antanut kasvot keskustelulle kehopositiivisuudesta.
Uupuminen oli kuitenkin jotain uutta. Tilanne oli kytenyt jo kauan. Koko edellinen vuosi oli mennyt rämpiessä väkisin eteenpäin, ja töitä oli liikaa. Kyse ei ollut loputtomista ylityötunneista tai työnantajan vaatimuksista, vaan suurin ongelma oli se, ettei Lehtinen ollut osannut sanoa millekään hommalle ei. Kun projekteja ja tehtäviä alkoi olla kymmenittäin päällekkäin, keskittyminen ja voimat eivät riittäneetkään kaikkeen.
Työ ei tuntunut enää yhtään hyvältä, vaikka tavallisesti Lehtinen rakastaa työtään ja innostuu siitä helposti.
Juttu on lyhennetty versio Jenny Lehtisen haastattelusta, joka on julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 4/2019. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka omistaja on Mielenterveyden keskusliitto. Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin.
