TEKSTI HELINÄ KUJALA
Kun elämässä on surua tai huolta, ystävän lohduttavat sanat lämmittävät. Positiivinen vaikutus heijastuu molempiin suuntiin, sillä myötätunto tutkitusti lisää myös sitä tuntevan ihmisen hyvinvointia.
Miksi näin – sitä ei tarkalleen tiedetä.
– Myötätunnon tunteminen saattaa vähentää stressiä ja negatiivisia tunteita sekä toisaalta lisätä sosiaalista tukea ja myönteisiä tunteita. Vaikka myötätuntoon voi liittyä suruakin, se on kuitenkin positiivinen tunnetila, sanoo psykologian professori Mirka Hintsanen.
Joskus toisen ihmisen kärsimys tuntuu sitä sivusta seuraavastakin niin tuskalliselta, että on vaikea uskoa tämän tunteen lisäävän omaa hyvinvointia. Silloin kyse onkin todennäköisesti enemmän empatiasta kuin myötätunnosta. Tieteellisesti niillä on selvä ero, vaikka ne arkipuheessa usein sekoittuvat keskenään.
Myötätunto kertoo halusta lievittää toisen kärsimystä, empatia taas on toisen kokemukseen samaistumista ja eläytymistä, Hintsanen selventää.
– Kyse on rinnakkaisista käsitteistä, jotka ovat erillisiä vaikkakin lähellä toisiaan. Jotta voisi kokea myötätuntoa, jonkinasteinen kyky empatiaan on välttämätöntä. Jos emme ymmärrä, että toinen kärsii, myöskään myötätunto ei silloin voi herätä.
Suuntaa ajatukset nykyhetkeen
Kyky tuntea myötätuntoa ja empatiaa kuuluu ihmisyyteen, mutta liiallista empatiaa kannattaa välttää. Jos eläytyy voimakkaasti vaikkapa läheisen sairastumiseen, hänen kokemustaan alkaa kantaa melkein kuin omanaan, mikä voi johtaa ylikuormittumiseen. Silloin ei myöskään pysty tukemaan läheistä niin paljon kuin ehkä haluaisi.
– Meille saattaa tulla tarve suojata itseämme ja paeta liiallisen samaistumisen herättämiä ikäviä tunteita. Samalla kykymme auttaa vähenee, Hintsanen sanoo.
Olo voi helpottua, kun pyrkii tietoisesti irrottautumaan toisen kokemuksesta eikä kovin yksityiskohtaisesti kuvittele, miltä tästä tuntuu. Ajatukset voi suunnata nykyhetkeen ja konkreettisiin asioihin, kuten miltä maa tuntuu jalkojen alla tai penkki pepun alla, Hintsanen kuvailee.
Tämä ei tarkoita, etteikö olisi tärkeää huomata toisen kärsimys ja osoittaa myötätuntoa.
– Tiedän itsekin, ettei ole helppoa olla eläytymättä liikaa toisen tilanteeseen. Ja pitää myös muistaa, ettei tunteitaan ja ajatuksiaan pidä kieltää – silloin ne pomppaavat vain entistä enemmän esiin. Tasapainoilua tarvitaan.
Auttajakin voi traumatisoitua
Jotkut eläytyvät voimakkaasti vieraidenkin ihmisten kohtaloihin. Mirka Hintsasesta ei ole ihme, että esimerkiksi onnettomuudet ja väkivallanteot tuntuvat raskailta myös ulkopuolisista. Tunne saattaa olla niin vahva, että tekee mieli karttaa ikäviä uutisia.
– Jos uutiset ahdistavat, voi olla ihan tervettä suojata itseään ja olla hakeutumatta ehdoin tahdoin sellaisen äärelle, mistä tulee paha olo.
Myös työelämässä voi olla tarpeen suojata itseään, jottei eläytyminen asiakkaiden tilanteisiin kuormita liikaa esimerkiksi hoitoalalla toimivaa.
Myötätuntouupumus on Hintsasen mukaan huono sana kuvaamaan ilmiötä – myötätunto kun ei uuvuta.
Hän puhuu ennemmin empatia-ahdistuksesta tai sijaistraumatisoitumisesta: esimerkiksi terapeutti samaistuu asiakkaansa traumaan niin, että traumatisoituu myös itse.
– Sijaistraumatisoitumisessa oireet ovat samanlaisia kuin trauman kokemisessakin. Traumaattinen asia palautuu toistuvasti mieleen, ja ihminen alkaa vältellä siitä muistuttavia asioita. Lisäksi voi tulla esimerkiksi unihäiriöitä, ärtyneisyyttä, ahdistuneisuutta ja keskittymisvaikeuksia.
Juttu on lyhennetty versio Tunne & Mieli -lehden numerossa 4/2024 ilmestyneestä jutusta. Haluatko lukea lisää? Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin. Saat tilatessasi käyttöösi koko sähköisen lehtiarkistomme vuodesta 2016 alkaen ja pääset lukemaan heti myös tämän artikkelin kokonaan.
