TEKSTI MARJA-TERTTU KORPPILA KUVITUS MARIA VILJA
Miksi niin harvoin kukaan kertoo olevansa tyytyväinen työhönsä tai itseensä?
Kysymys havahdutti organisaatiopsykologi Eveliina Holmgrenin kirjoittamaan aiheesta viime vuonna ilmestyneen kirjan Tyytyväisyys: vastavoima jatkuvaa venymistä vaativalle työlle.
Emme ehkä hehkuta tyytyväisyyttämme, koska koemme riman olleen ylempänä tai maalin kauempana kuin mihin pääsimme. Se, että maali jää saavuttamatta, ei ole Holmgrenin mukaan ihmisen eikä tavoitteen syy.
Kyse on noiden kahden suhteesta: missä olet, ja missä sinun omasta mielestäsi pitäisi olla?
Sama pätee muuallakin kuin työelämässä. Miten oppisimme pysähtymään ja tuntemaan tyytyväisyyttä siitä, mitä jo on, sen sijaan, että juoksemme aina seuraavan tavoitteen perässä?
Oivallus 1:
Kukaan ei jaksa olla aina liekeissä
Tyytyväinen kissa on helppo tunnistaa. Se loikoilee rentona ja nuoleskelee kaikessa rauhassa turkkiaan – ei siis sinkoile tuli hännän alla.
Eveliina Holmgren kuvailee tyytyväisyyden tunnetta matalan kehollisen vireystilan sävyttämäksi myönteiseksi tunteeksi. Levolliseksi ja rauhalliseksi. Esimerkiksi riemuun, pirskahtelevaan onneen tai innostukseen verrattuna se aktivoi vähemmän.
Silti tyytyväisyys liittyy monella siihen, että on saanut jotain hyödyllistä aikaiseksi.
– Ihminen on aktiivinen olento, jolle ei tee hyvää, jos ei tarvitse tehdä mitään tai saada mitään aikaan, Holmgren sanoo.
Aikaansaamisessa ja ”liekeissä olemisessa” on kuitenkin iso ero. Työelämässä jälkimmäistä pidetään jopa tavoitteena, Holmgren huomauttaa. Toki työstään saa innostua, ja siihen kannattaakin pyrkiä. Mutta jos halkeaa innostuksesta joka päivä tai päällä on jatkuva loppukiri, liekit alkavat polttaa ja voimat hiipua.
Kehon näkökulmasta intensiivisiä myönteisiä tunteita voi verrata voimakkaiden kielteisten tunteiden kokemiseen. Molemmat nostavat vireystilaa ja aktivoivat sympaattista hermostoa.
– Kukaan ei jaksa olla kaksikymppisestä seitsemänkymppiseksi jatkuvasti innostunut. Se ei ole realistista.
Tutkimuksissa on esitetty, että myönteisten tunteiden toistuva kokeminen on hyvinvoinnin kannalta jopa merkittävämpää kuin niiden voimakkuus. Holmgren toivookin näkevänsä työelämässä enemmän ”peruspolttomoodin” arvostamista: perusvarmaa, tasaista, tavallista tekemistä.
Oivallus 2:
Vertailu voi kuumentaa elämää liikaa
Eeva on unelmatyössään. Koti on kuin sisustuslehdestä, ja hän itsekin näyttää aina kauniilta ja huolitellulta.
Toisiimme vertaamista on mahdotonta välttää, koska se kuuluu luontaisesti ihmisyyteen. Vertailukohteita löytyy lähipiirin lisäksi sosiaalisesta mediasta. Nuo esimerkkihenkilöt toimivat tavoitteina, standardeina ja ideaaleina itselle: Minäkin haluan saavuttaa saman, minullakin on siihen oikeus.
Vertaillessa unohtuu, että elämäntilanteet ja työkyky ovat erilaisia. Jos koet huonommuutta johonkin toiseen verrattuna, tee lista: mitä sinun täytyisi saavuttaa, jotta olisit tyytyväinen työhösi tai itseesi? Sen jälkeen haasta itseäsi pohtimaan, olisitko sittenkään oikeasti tyytyväinen vai tuntisitko yhä olevasi askeleen jäljessä.
Saatamme myös ajatella, että pitäisi venyä kymppi plussaan kaikilla elämänalueilla.
– Kun sanotaan, että elämämme on ylikuumentunut, niin työ on vain yksi osa sitä, Holmgren sanoo.
Mutta aiheutammeko ylikuumentumisen itse haluamalla kaikesta kaiken? Tavoitteen asettajalla on vastuu, Holmgren huomauttaa. Saavutuksistaan saa tietenkin nauttia, mutta kymppi plussat joka sektorilla tuovat myös paineita ylläpitää täydellistä tyytyväisyyttä.
Oivallus 3:
Hyvän huomaaminen on opeteltava taito
Jatkuva eteenpäin meneminen kuuluu ihmiselämään, se on tärkeääkin. Silti paremman elämän tavoitteleminen jollain saralla ei sulje pois sitä, etteikö voisi tai kannattaisi olla tyytyväinen nykytilaan. Sanonnan mukaan tyytyväisyys tappaa kehityksen, mutta Holmgren ei usko niin.
– Joskus on vaikeaa arvostaa jo saavutettuja asioita. Hyvinvointia kuitenkin lisäisi, jos välillä pysähtyisi ja katselisi tyytyväisenä taaksepäin. Työssä tämä voi rakentaa kokemusta siitä, että on saatu asioita aikaan ja projekteja päätökseen.
Holmgrenin mielestä tämä on tärkeää hallinnan tunteen vahvistumisen kannalta: työ ei olekaan vain sillisalaatti, johon tulee joka päivä uusia tehtäviä, vaikka edellisetkin ovat kesken.
Ihmislajille on biologisesti ominaista kiinnittää huomio negatiivisiin asioihin, koska se palvelee eloonjäämistä. Kuitenkin arjen onnistumisten ja pientenkin nuppujen näkeminen on valinta ja taito, jota voi harjoitella.
Mikä meni tänään riittävän hyvin? Nytkähtikö yksi tärkeä työasia askeleen eteenpäin, tai saitko hoidettua loppuviikon ruokaostokset? Kiinnity ajatuksissasi niihin, älä siihen, mitä jäi tekemättä.
Juttu on lyhennetty versio Tunne & Mieli -lehden numerossa 4/2024 ilmestyneestä jutusta. Haluatko lukea lisää? Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin. Saat tilatessasi käyttöösi koko sähköisen lehtiarkistomme vuodesta 2016 alkaen ja pääset lukemaan heti myös tämän artikkelin kokonaan.
