TEKSTI HELINÄ KUJALA
Se alkaa usein kuin elokuvissa. Elämään on astunut hurmaava ihminen, joka osoittaa pidäkkeettä ihailuaan ja rakkauttaan. Lähettää kymmeniä viestejä päivittäin, ostaa kukkia, yllättää lahjoilla. Saa toisen tuntemaan, kuinka tärkeä ja ihana tämä on juuri sellaisena kuin on.
Tarina on tuttu Jenni Kiviniemelle. Hän on ratkaisukeskeistä terapiaa opiskellut psykiatrinen sairaanhoitaja, joka on kohdannut työssään monia narsistisesta ihmissuhteesta kärsineitä ihmisiä. Usein kyse on parisuhteesta.
– Narsistisetkin parisuhteet ovat aina yksilöllisiä, mutta voimakas, välitön rakastuminen ja myös suhteen nopea eteneminen on yleistä. Moni kuvaa kohdanneensa sielunkumppanin, jonka kanssa syntyi heti erityinen yhteys. Mutta on myös toisenlaisia alkuja, vähemmän räiskyviä ja rauhallisempia, Kiviniemi kertoo.
Arkipuheessa ihmiseen saatetaan lyödä narsistin leima turhan kevyesti, vaikka kyse on vakavasta persoonallisuushäiriöstä, jonka voi diagnosoida vain lääkäri.
Narsistisia piirteitä ovat muun muassa empatian puute, korostunut tarve saada ihailua, suuret käsitykset itsestä sekä muiden ihmisten häikäilemätön hyväksikäyttö. Diagnoosi edellyttää viittä ”osumaa” yhteensä yhdeksästä piirteestä.
Kiviniemi huomauttaa, että narsistiset piirteet voidaan kuvata janalla nollasta sataan. Pahimmillaan kyse on persoonallisuushäiriöstä.
Narsismin yleisyydestä ei ole tarkkaa tietoa, mutta yleisin arvio on, että sitä esiintyy yhdellä prosentilla ihmisistä.
Liian hyvää ollakseen totta
Narsistisessa parisuhteessa alkuhuumaa seuraa tyypillisesti käännekohta, jolloin suhteen ilmapiiri ja dynamiikka muuttuvat. Se voi tapahtua kuukausien päästä, mutta yleensä viimeistään vuoden kuluessa.
Kiviniemen mukaan muutos tapahtuu usein yhtäkkiä, kuin sormia napsauttamalla. Kumppanista tulee esiin täysin uudenlainen puoli: hän on tunnekylmä, arvosteleva ja kontrolloiva.
Usein tässä vaiheessa on jo esimerkiksi menty kihloihin tai naimisiin tai hankittu yhteinen koti. On jollain tapaa sitouduttu toiseen.
– Narsistinen ihminen on saanut vakuuden siitä, että tuo toinen on nyt minun. Hän ei tiedosta, ymmärrä eikä kunnioita rajaa toisen ihmisen ja itsensä välillä, vaan voi todellakin kokea omistavansa tämän.
Mitä olen tehnyt väärin? Miksi hän on minulle yhtäkkiä vihainen? Miksi hän haukkuu minua ominaisuuksista, joista hän sanoi alussa pitävänsä? Tuntuu hämmentävältä ja vaikealta uskoa, ettei toinen olekaan sellainen, joksi hänet kuvitteli.
Kiviniemi on usein työssään kuullut, että hälytysmerkkejä oli ollut ilmassa jo suhteen alussa ja että intuitio kyllä varoitti. Vaikka kaikki suhteessa vaikutti olevan hienosti, jokin jännitti. Jännitys voi kertoa vaarasta, mutta sen saattaa helposti panna myös rakastumisen piikkiin.
Liian hyvää ollakseen totta pitää usein paikkansa.
Yksi varoitusmerkki voi olla sekin, miten kumppani puhuu muista ihmisistä. Narsistinen ihminen leimaa usein kaikki ex-kumppaninsa ”hulluiksi” – mahdollisesti myös narsisteiksi. Hänellä ei ehkä muutenkaan ole elämässään kovin läheisiä, pitkäaikaisia ihmissuhteita.
Narsistin peili on rikki
Mitä aiemmin narsistisesta ihmissuhteesta pääsee irti, sitä vähemmän vaurioita se ehtii aiheuttaa. Jenni Kiviniemi kehottaa pysähtymään varoitusmerkkien kohdalla, esimerkiksi kun huomaa kumppanin valehtelevan.
Oma huomio kannattaa sanoa ääneen: Sanoit äsken noin, mutta nyt teetkin näin. Minusta tuntuu, ettet puhu totta. Mistähän tämä tunne tulee?
– Vaikeutena on se, että kun narsistiselle kumppanille avaa ajatuksiaan ja tunteitaan, peili on rikki. Mitä narsistisempi ihminen on, sitä tiukemmin hän ajattelee olevansa oikeassa. Se estää tasavertaisen, rehellisen ja aidon vuorovaikutuksen.
Kiviniemi toteaa, että nykytutkimuksen mukaan narsistisen ihmisen ydinongelma on, että hänen itsetuntonsa on hyvin heikko ja horjuva. Hän ei halua nähdä itseään sellaisena kuin on. Se johtaa valehteluun ja manipulointiin – vika ei koskaan ole hänessä vaan muissa.
– Narsistinen ihminen pyrkii saamaan kumppaninsa uskomaan, että tämä on tulkinnut kaiken väärin. Syyksi hän voi sanoa, että olet niin herkkä loukkaantumaan tai omat traumasi saavat sinut kuvittelemaan, että valehtelen. Tai että ylireagoit, eikä sinulla ei ole huumorintajua.
Narsistisen ihmisen kanssa eläminen murentaa usein itseluottamuksen niin, että toinen alkaa itsekin kokea olevansa syypää vaikeuksiin. Normaaliuden raja hälvenee.
Kiviniemi kehottaa juttelemaan ystävän tai muun luotettavan ihmisen kanssa, miltä kumppanin käytös ulkopuolisesta vaikuttaa. Myös auttaviin puhelimiin voi olla yhteydessä.
– Meillä on vieläkin aika tiukassa se ajatus, että perheen sisäisistä asioista pidetään suu supussa. Siitä pitäisi ehdottomasti päästä eroon – tässä maassa on tutkitusti aivan hirveästi lähisuhdeväkivaltaa.
Kiinni omaan elämään
Stressiä, väsymystä, ahdistusta, masennusta, uupumista, uniongelmia, ylivireyttä, alivireyttä, infektioherkkyyttä.
Narsistinen kaltoinkohtelu voi aiheuttaa monenlaisia psyykkisiä ja fyysisiä oireita. Taakkaa saattavat lisätä taloudelliset ongelmat.
– Narsistiseen suhteeseen kuuluu valitettavan usein myös taloudellinen väkivalta. Puoliso voi kontrolloida toisen rahankäyttöä henkisen tai fyysisen väkivallan uhalla, Kiviniemi sanoo.
Jos kumppanin kanssa keskustelu ei onnistu eikä hän suostu pariterapiaan tai ottamaan vastaan muuta apua, järkevintä on lähteä suhteesta.
Jos tilanteeseen liittyy väkivallan uhkaa, sitä tärkeämpää on hankkia kaikki mahdollinen apu niin itselleen kuin lapsilleen, jos niitä perheessä on. Yhteyttä voi ottaa terveydenhuoltoon, poliisin, sosiaaliviranomaisiin, koulupsykologiin ja Ensi- ja turvakotien liittoon.
Päätöksessä pitää pysyä lujana, vaikka kumppani kuinka maanittelisi takaisin.
– Itsellekin saattaa tulla ikävä niitä hyviä aikoja, joita suhteessa myös on ollut. Ulkopuolinen ammattiapu voi olla erityisen tarpeen jämäkkänä pysymisessä.
Jotta suhteesta toipuminen etenee, Kiviniemi kannustaa itsetutkiskeluun. Mihin kumppanissani ihastuin ja miksi? Mitä suhteessa oikeastaan tapahtui? Miksi en asettanut rajoja jo aiemmin? Onko se kaikki totta, mitä hän minusta sanoi?
Mitä syvällisemmin itsensä tuntee, sitä paremmin pääsee kiinni toipumiseen.
– Kannattaa myös antaa itselleen aikaa, ennen kuin aloittaa uutta parisuhdetta. Aiemmassa suhteessa on todennäköisesti joutunut myötäilemään paljon, joten on tärkeää vahvistaa omia rajojaan ja elämänarvojaan: mitä tarvitsen ja mitä en.
Toipumisaika riippuu paljolti siitä, miten vakava ja pitkäaikainen tilanne on ollut ja millaista tukea siihen saanut. Kiviniemen kokemuksen mukaan pahin vaihe on yleensä ohitettu ensimmäisen vuoden jälkeen. Ja useimmiten asiat saadaan lopulta järjestymään.
Juttu on julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 3/2024. Haluatko lukea lisää? Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin. Saat tilatessasi käyttöösi koko sähköisen lehtiarkistomme vuodesta 2016 alkaen ja pääset lukemaan heti myös tämän artikkelin kokonaan.
