TEKSTI HELINÄ KUJALA
On kahdenlaista yksinäisyyttä, sosiaalista ja emotionaalista. Sosiaalista yksinäisyyttä tuntevalla ei ole niin monia ihmissuhteita kuin hän kokisi tarvitsevansa.
Emotionaalinen yksinäisyys taas on läheisen ystävän, sielunkumppanin, puutetta. Silloin ihminen kokee ulkopuolisuutta huolimatta siitä, kuinka laaja hänen sosiaalinen piirinsä on.
– Ihmiset ovat kuvanneet emotionaalista yksinäisyyttä kuin haavaksi syvällä itsessä. Se ehkä arpeutuu mutta jättää pelon siitä, että haava repeytyy auki, jos uskaltautuu luottamaan johonkuhun eikä tämä olekaan luottamuksen arvoinen, yksinäisyystutkija, kasvatuspsykologian professori Niina Junttila sanoo.
Yksinäisyyttä kokevat ovat tutkimuksissa kuvailleet olotilaansa esimerkiksi ahdistavaksi vankilassa elämiseksi tai kylmääväksi ulkopuolisuudeksi – kuin katsoisi kadulta ikkunan läpi kahvilaan, jossa muut istuvat lämpimässä ja puhuvat keskenään.
– Joillekin yksinäisyys on myös kuin jumissa olemista. Siihen liittyy ehkä vahvan suojakuoren ylläpitämistä, joka voi muille näyttäytyä piikikkäänä tai pelottavana käytöksenä.
Usein emotionaalisen yksinäisyyden takana ovat heikot kiintymyssuhteet lapsuudenperheessä sekä lapsuudessa toistuneet kokemukset mitätöidyksi tulemisesta.
Joillakin koulukiusaaminen on johtanut syvään ulkopuolisuuden kokemukseen ja pinttyneeseen käsitykseen siitä, että ei ole kenenkään ystävyyden arvoinen.
Yksinäisyys aktivoi kipupisteen
Yksinäisyydellä on Niina Junttilan mukaan todettu olevan yhteys keskivaikeaan ja vaikeaan masennukseen. Itsetuhoisuuskin on vahvasti yksinäisyyteen linkittyvä asia, mikä etenkin nuorilla saattaa ilmetä viiltelynä, syömättömyytenä, pakonomaisena kuntoiluna tai muuna itsensä vahingoittamisena.
Junttila on tutkinut yksinäisyyden lisäksi niin kutsuttua ostrakismia eli tahallaan tai tahattomasti tuotettua sosiaalista kipua, joka syntyy torjutuksi tulemisesta ja huomiotta jättämisestä.
– Jos meidät työnnetään ulkopuolelle, aivoissamme aktivoituu sama alue kuin kokiessamme fyysistä kipua. Kun kivun aiheuttaa itse itselleen, sitä voi kontrolloida, toisin kuin muiden aiheuttamaa kipua.
Junttila kertoo yhdysvaltalaisten tutkijoiden testanneen, toimivatko voimakkaat kipulääkkeet myös yksinäisyyden aiheuttamaan kipuun. Tulosten mukaan ne tepsivät, mutta sitä keinoa ei voi kenellekään suositella – kuten ei itsensä satuttamistakaan. Molemmat johtavat yhä syvempään yksinäisyyteen.
Yksinäisyyden yhteys fyysiseen terveyteen on monisyinen, mutta yhtenä taustatekijänä voi Junttilan mukaan olla toksinen stressi, jota yksinäisyys osaltaan aiheuttaa.
– Kun stressihormoni kortisoli on pitkään koholla, immuunijärjestelmä heikentyy. Kompleksisuutta lisää se, että helpotusta haetaan ehkä päihteistä tai lohtusyömisestä tai jäädään sohvalle eikä lähdetä liikkumaan.
Joskus yksikin ystävä riittää
Lähes jokainen meistä kokee yksinäisyyttä jossain elämänsä vaiheessa. Sosiaaliset ympyrät voivat kaventua yllättäenkin esimerkiksi avioeron tai työttömyyden vuoksi.
On silti hyvä muistaa, että vaikka kenestä tahansa voi tulla yksinäinen, kuka tahansa voi myös päästä siitä irti.
– Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat lapsuudessaan olleet vaikeasti yksinäisiä. Tilanne on muuttunut, kun heidän elämäänsä on tullut yksikin tärkeä ihminen, joka on valanut heihin luottamusta. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta puhumalla ja purkamalla voi vaikuttaa omaan tulevaisuuteen ja vahvistaa itseluottamusta ja itsemyötätuntoa, Junttila sanoo.
Hänen mukaansa emotionaalista yksinäisyyttä kokeva voi myös saada apua kognitiivisen psyko- ja käyttäytymisterapian menetelmistä. Ne voivat auttaa irti ajatusvääristymistä, jotka ylläpitävät käsitystä siitä, että on jotenkin huonompi tai erilainen kuin muut.
– Apua kannattaa hakea aina, jos tuntuu siltä, etteivät omat voimat tai keinot enää riitä.
Auttaako some?
Sosiaalinen media on monelle keino pitää yhteyttä ihmisiin ja ympäröivään maailmaan, ja parhaimmillaan se voi myös auttaa löytämään ystäviä. Pahimmillaan se taas vahvistaa ulkopuolisuuden kokemuksia: kaikilla muilla tuntuu pyyhkivän hienosti, itsellä taas ei.
Niina Junttila arvioi, että somekanavat voivat toimia paremmin sosiaalisen kuin emotionaalisen yksinäisyyden lievittämisessä. Niiden kautta voi olla kontaktissa moniin ihmisiin, mutta emotionaalista yksinäisyyttä kokevalle ihmissuhteiden laatu olisi määrä tärkeämpää.
Aktiivisuus somemaailmassa voi myös nostaa rimaa tavata ihmisiä, etenkin jos itsestään antaa siellä kovin erilaisen kuvan kuin oikeasti on.
– Oikeassa elämässä ei ole filtteriä, jonka laittaa päälle, Junttila toteaa.
Jokainen voi ehkäistä yksinäisyyttä pitämällä hyvää huolta ihmissuhteistaan. Junttila muistuttaa, että itse kukin voi myös vähentää muiden ihmisten yksinäisyyttä ystävällisillä eleillä, kuten tervehdyksellä, hymyllä tai oven avaamisella, missä liikkuukaan.
– Kun on pitkään ollut yksinäinen, pienikin ystävällinen teko ja nähdyksi tuleminen saattavat olla jollekin päivän pelastus. Se voi antaa ihmiselle myös rohkeutta tehdä omassa elämässään aloitteita, jotka auttavat pääsemään irti yksinäisyydestä.
Lue koko juttu Tunne & Mieli -lehden numerosta 1/2022. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka omistaja on Mielenterveyden keskusliitto. Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin tai lahjaksi.
