TEKSTI MERI NYKÄNEN
IRTI ROOLEISTA:
Johanna Pohjola: Vapaaksi miellyttämisestä (Gummerus)
Miellyttäminen ei ole mikään supervoima – vaan jopa tuhoisa käyttäytymismalli. Näin sanoo Johanna Pohjola, joka kuvailee itseään toipuvaksi miellyttäjäksi. Miellyttäjän ei ehkä ole helppoa kuulla Pohjolan suoria sanoja: liika miellyttäminen on itsekästä, epäaitoa ja haitallista ihmissuhteille sekä hyvinvoinnille. Pohjola käy esimerkkien kautta läpi, millaisten syiden takia miellyttäjäksi kasvetaan ja millaisin tavoin miellyttäminen voi tulla näkyviin. Miellyttäminen on usein ihmisen tiedostamaton suojakeino.
Tuija Pehkonen: Ei enää kiltti tyttö (Gummerus)
Toimittaja ja juontaja Tuija Pehkonen kertoo kirjassaan, miten hän on vastannut urallaan kiltisti ja tunnollisesti kaikenlaisiin odotuksiin sekä vaatimuksiin – kunnes ymmärsi, että niitä alkoi kasaantua kohtuuttomasti. Pehkonen pohtii kirjassaan, miksi erityisesti naiset kasvatetaan kilteiksi ja ahkeriksi ja miten näistä rooleista voi opetella eroon. Voisinko minäkin olla välillä hymyilevän myötäilijän sijaan ärsyttävä ja provosoiva? Kokemuksistaan kertovat myös muut tunnetut naiset, kuten Sointu Borg, Natalia Kallio ja Kiira Korpi.
DEKKARIEN YSTÄVILLE:
Elina Backman: Kuinka kuolema kohdataan (Otava)
Saana Havas -sarjan neljäs osa vie lukijan Kotkan Kaunissaareen. Kymmeniä vuosia aiemmin saarella on kuollut taiteilijan nuori vaimo, ja Havas innostuu selvittämään tapausta true crime -podcastiinsa. Pian huomataan, että kuolema liittyy tuoreisiin murhatapauksiin. Dekkari on yhtä koukuttava kuin kolme edeltäjäänsä, joiden tapahtumat sijoittuvat Hartolaan, Helsingin Lammassaareen ja Lappiin Angelin kylään. Elina Backman on taitava kuvaamaan paitsi ihmissuhteita myös tapahtumapaikkoja.
Satu Rämö: Rakel (WSOY)
Mikäli Islannin maisemat ja neulominen ovat lähellä sydäntäsi, Satu Rämön dekkarit ovat sinua varten. Niissä on edetty jo neljänteen osaan, ja samat hahmot seikkailevat kirjasta toiseen. Ideana on, että jokaisessa osassa syvennytään vähän enemmän yhden henkilöhahmon menneisyyteen. Nyt on vuorossa Rakel eli kirjojen päähenkilön, surffaavan rikosetsivä Hildurin äiti. Sarjan lumo perustuu ennemmin kiinnostavien hahmojen kuin ratkottavien rikosten ympärille.
AJATUKSIA YMPÄRÖIVÄSTÄ MAAILMASTA:
Terhi Törmälehto: He ovat suolaa ja valoa (Otava)
Romaani vie lukijan Israeliin: Jerusalemiin, Tel Aviviin ja Länsirannalle maaliskuussa 2023. Tarina kulkee kahden suomalaisen naisen, Susannan ja Anun, matkassa. He ovat molemmat syvästi uskossa ja pitävät Israelia maana, jolle on Raamatussa määritelty rajat. Israelin valtion tukemista perustellaan siis kristillisellä uskolla. Naisten kautta avautuu varmasti monelle vieras ajatusmaailma, joka on päähenkilöille kuitenkin looginen ja totta. Romaanissa ei jaella yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin.
Kirsi Piha: Muukalaisia (WSOY)
Kirjan alaotsikko kertoo, mistä teoksessa on kyse: kuinka toisen ymmärtämisestä tuli niin vaikeaa. Kirsi Piha lähestyy aihetta eri näkökulmista ja myös henkilökohtaisesti. Hän kertoo, miksi jätti vuosikymmeniä kestäneet jäsenyytensä kokoomuksessa ja millaiselta tämän päivän politiikka näyttää entisen poliitikon silmin. Entä miten meistä tuli ihmisiä, joilla on oltava mustavalkoinen ja mahdollisimman nopea mielipide ihan kaikesta? Kirja toimii hienosti kuunneltuna, ja lukijana on kirjailija itse.
Suvi Uski: Mitä some tekee meille? (Tammi)
Somen synkkä puoli on lähempänä meidän kaikkien arkea kuin uskommekaan, sanoo Suvi Uski kirjassaan. Hän on somea tutkinut sosiaalipsykologian tohtori, joka tunnetaan myös nimellä sometohtori. Somesta on paljon iloa, mutta paljon on myös uhkia, kuten koukuttavuus ja rikollisuus. Kirjassa kerrotaan, miten eri tavoin nämä uhat näyttäytyvät somessa ja vaikuttavat sekä yksilöihin että laajemmin yhteiskuntaamme. Jokaisen on hyvä tiedostaa myös somen tuomat ikävät puolet.
SOTKUISIA SUHTEITA:
Moa Herngren: Ruotsalainen avioero (Gummerus)
Keski-ikäinen ja ulospäin hyvää elämää viettävä pari on ollut yhdessä yli kolmekymmentä vuotta, kun pienen riidan päätteeksi toinen lähtee eikä tule takaisin. Romaani näyttää yhden avioeron kahden osapuolen näkökulmasta. Yksinkertainen toteutus, joka toimii hienosti. Lukija ihmettelee, kuinka eri tavalla päähenkilöt Bea ja Niklas kokevat yhteisen arkensa. Samalla kaikki tuntuu todelta: kukapa lopulta voi tietää, mitä toisen päässä liikkuu, vaikka kuinka yrittäisi arvailla.
Heidi Köngäs: Tango Frisk (Otava)
Kaikille Heidi Köngäs -faneille on luvassa tuttua laatulukemista: historiaa, rakkautta ja syvälle meneviä tunteita. Tarina alkaa Pohjanmaalla Suomen itsenäistymisen aikoihin, kun Alina kohtaa komean Jalmarin. Vuodet vierivät, syntyy lapsia, ja avioliitto laimenee. Lapset kasvavat, ja uusi sota vie jälkikasvua rintamalle. Elämään tulee ajan myötä rakkauden lisäksi muitakin tunteita ja epätoivoa. Köngäksellä on taito tuoda lukijan eteen kuvia ja kohtauksia, jotka jäävät mieleen elämään.
Nina Lykke: Emme ole täällä pitämässä hauskaa (Gummerus)
Kulttuurieliitin maailmaan sukeltava romaani kertoo keski-ikäisestä kirjailijasta Knutista, jonka edellisestä menestysromaanista on kulunut jo 20 vuotta. Hän on saanut kutsun kirjallisuusfestivaaleille, ja samassa paneelikeskustelussa istuu hänelle kaksi kiusallista tyyppiä. Festarireissu menee alusta alkaen sekoiluksi, ja lukija saa nauraa hyvin todentuntuisille kirjallisuupiirien kuvioille. Kirjailijalla on kuitenkin lämmin ote – turhaa ilkeilyä ei ole kenenkään suuntaan.
KOSKETTAVASTI VANHEMMUUDESTA:
Pihla Hintikka: Äidin oma (Otava)
Tarina alkaa, kun psykiatri Eva näkee naisen hyppäävän metron alle ja tunnistaa tämän entiseksi asiakkaakseen. Tapahtuman seurauksena raskaana oleva Eva ajautuu kriisiin ja menettää lapsensa. Romaanin muut naiset ovat lastenhoitaja Nadia ja nimetön kätilö, joilla on kullakin omanlaisensa elämä. He ovat kaikki äitejä, ja heidän elämänsä kietoutuvat toisiinsa. Kaikilla kirjan äideillä on sama kysymys: milloin on aika päästää irti itselleen rakkaasta ihmisestä?
Harry Salmenniemi: Sydänhämärä (Siltala)
Romaani kertoo, millaiseksi arki muuttuu, kun lapsi sairastuu vakavasti. Toinen lapsi on syntymässä samoihin aikoihin, ja elämä täyttyy sairaalakäynneistä. Tarkat havainnot, aidot tunteet ja pienet hetket tulevat niin lähelle lukijaa, että voi tosiaan kuvitella ymmärtävänsä, mitä vanhemmat käyvät läpi. Asiat vain tapahtuvat ja vievät mennessään, millekään muulle ei ole elämässä aikaa tai energiaa. Jossain näkyy kuitenkin myös toivoa ja lämpöä, sellaistakin on vielä luvassa.
Riikka Pulkkinen: Viimeinen yhteinen leikki (Otava)
Romaanin juonitaso alkaa, kun perheenisä Eelis kertoo lähtevänsä huimauksen takia sairaalan päivystykseen. Mies katoaa eikä vaimo Mai ymmärrä, mistä on kyse. Ovelle ilmestyy tuntematon nainen, jonka kautta Eeliksen tausta alkaa avautua. Henkilöiden kautta käsitellään isoja asioita: Milloin on kyse mielen sairaudesta ja milloin ihan vain elämästä? Voiko ja tarvitseeko kaikkea ylipäänsä parantaa? Romaani kertoo lapsuudesta, vanhemmuudesta ja ihmismielestä.
Juttu on lyhennetty versio Tunne & Mieli -lehden numerossa 6/2024 ilmestyneestä jutusta. Haluatko lukea lisää? Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin. Saat tilatessasi käyttöösi koko sähköisen lehtiarkistomme vuodesta 2016 alkaen ja pääset lukemaan heti myös tämän artikkelin kokonaan.
