TEKSTI NELLI LEPPÄNEN
Pitkäkestoinen ja toistuva uhmakkuus, aggressiivisuus ja epäsosiaalisuus ovat lapsen tai nuoren käytöshäiriön merkkejä. Jos käytös poikkeaa merkittävästi ikätovereiden käytöksestä, kyseessä ei välttämättä ole vain ohimenevä kasvuvaihe.
– Tällainen samanikäisistä lapsista tai nuorista poikkeava käytös aiheuttaa helposti ongelmia perhesuhteissa, kaveripiirissä ja koulussa, psykologian tohtori ja oikeuspsykologian dosentti Taina Laajasalo kertoo.
Hän on tutkinut lasten ja nuorten käytöshäiriöitä, joihin yhdistyy usein antisosiaalisuutta ja tunnekylmyyttä. Käytöshäiriöiden kirjo on kuitenkin moninainen, joten jokaisen yksilön oirekuva on aina omanlaisensa.
– Antisosiaalisesti käyttäytyvä yksilö ei välitä toisten oikeuksista tai turvallisuudesta. Tunnekylmä taas ei koe samalla lailla vaikkapa katumusta tai syyllisyyttä kuin tavallinen aikuinen. Tunne-elämä on pinnallista, eikä empatiakyky ole huipussaan, Laajasalo kuvailee.
Noin viidellä prosentilla suomalaisista lapsista ja nuorista ilmenee jonkinlainen käytöshäiriö. Pojilla käytöshäiriöt ovat vähintään kaksi kertaa yleisempiä kuin tytöillä.
Tavallista uhmaa vai jotain muuta?
Miten lapsen käytöshäiriön voi sitten tunnistaa ja erottaa tavallisesta uhmaiästä ja kiukuttelusta? Jos lapsen käytöksen ohjaaminen on toistuvasti hankalaa eri ympäristöissä, käytöshäiriöön kiinnittävät huomiota usein ensimmäisenä joko lapsen vanhemmat tai päiväkodin tai koulun työntekijät.
– Mitä varhemmin käytöshäiriö huomataan ja siihen saa apua, sitä paremmin tilanteeseen on mahdollista vaikuttaa. Tilanteen kehittymistä voi seurata jonkin aikaa, esimerkiksi muutaman kuukauden, mutta ei suinkaan vuosia, Laajasalo sanoo.
Lapsen käytös on aina syytä suhteuttaa siihen, miten tietyn ikäinen lapsi tyypillisesti käyttäytyy ja millainen käytös liittyy lapsen normaaliin kehitykseen. Esimerkiksi alle nelivuotias lapsi vasta harjoittelee tunteiden säätelyä ja kavereiden kanssa olemista.
– Leikin tuoksinassa äkilliset tunnepuuskat voivat olla tavallisia. Niinpä hetkellinen aggressiivisuus ei ole varsinaisesti oire mistään, Laajasalo huomauttaa.
Lisäksi on tärkeää selvittää perin pohjin, mistä käytöksessä on oikeasti kyse: onko taustalla kenties traumaattinen kokemus tai jokin muu kuormittava elämäntilanne? Arvio käytöshäiriöstä on siis aina tehtävä huolellisesti eri menetelmillä.
Alle kouluikäisen lapsen käytösoireita voidaan arvioida neuvolassa ja kouluikäisen lapsen perustason terveyspalveluissa. Jos oireilu jatkuu arvion ja ensimmäisten hoitotoimenpiteiden jälkeen, lapselle voidaan tehdä vielä diagnostinen arvio erikoissairaanhoidossa.
– Koska diagnoosi käytöshäiriöstä kantaa mukanaan tietynlaista leimaa, lasta tai nuorta ei tulisi kohdella vain diagnoosin kautta. Toivoa kannattaa pitää yllä, sillä käytöshäiriöihin voidaan vaikuttaa.
Positiivinen vuorovaikutus ratkaisee
Arki käytöshäiriöisen lapsen kanssa kiristää herkästi perheenjäsenten hermoja. Kun lapsi haastaa käytöksellään kerta toisensa jälkeen, vanhemmat saattavat ajautua rankaisemaan lasta – ja käyttämään jopa fyysistä kurinpitoa. Ikävä kierre on valmis, ja lapsen käytös usein vain huononee.
– Toisaalta väkivalta ja rankaiseva kasvatus lisäävät lapsen käytösoireilua, toisaalta taas vaikeat käytöshäiriöt madaltavat vanhemman kynnystä kohdella kaltoin lastaan. Käytöshäiriöt ja niiden ehkäisy kytkeytyvät siis monin tavoin yhteiskunnassa esiintyvään väkivaltaan, Taina Laajasalo toteaa.
Kaikissa lapsen kehitysympäristöissä onkin äärimmäisen tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten lapsen vuorovaikutus-, tunne- ja ongelmanratkaisutaitoja voidaan kehittää. Etusijalla on lapsen ja vanhemman välinen positiivinen vuorovaikutus: pienetkin hetket, kun lapsi toimii toivotulla tavalla, ovat kehun arvoisia.
– Vanhempien tukeminen on ensisijainen keino, kun perheessä on käytöshäiriön kanssa kamppaileva lapsi.
Laajasalo kertoo, että positiivisen kasvatuksen menetelmistä, kuten Voimaperheet-toimintamallista, on erittäin hyviä tuloksia ja käytöshäiriöiden oireet on saatu vähenemään. Voimaperheet on Turun yliopiston lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen tutkimuskokonaisuus, jonka avulla alle kouluikäisten lasten käytöshäiriöitä tunnistetaan, ehkäistään ja hoidetaan. Malli on levinnyt jo laajasti Suomessa, ja siihen voidaan ohjata esimerkiksi nelivuotisneuvolan kautta.
Kun lapsi kasvaa nuoreksi, monimuotoinen perheterapia voi olla hyvä menetelmä käytöshäiriön hoitoon. Siinä otetaan huomioon vanhempien lisäksi muut nuoren läheiset sekä koulu – onhan nuoren elämänpiiri jo laajempi kuin pikkulapsen.
Lapsen tilanteen mukaan myös yksilöterapialla voi olla paikkansa, etenkin jos käytöshäiriöön liittyy muutakin oireilua. Laajasalo kuitenkin huomauttaa, ettei yksilöterapiassa päästä vaikuttamaan yhtä tehokkaasti lapsen kokonaistilanteeseen kuin yhdessä vanhempien kanssa.
Hoitamaton häiriö vie vaikeuksiin
Taina Laajasalo näkee käytöshäiriön ikään kuin jatkumoksi. Lapsi tai nuori voi toipua siitä tuetussa ja turvallisessa ympäristössä täysin, tai käytöshäiriö voi edetä aikuisena antisosiaaliseksi persoonallisuushäiriöksi, jos siihen ei ole saanut ajoissa hoitoa.
– Jos lapsella on jo alle kouluikäisenä jatkuvaa käytösoireilua ja tunnekylmyyden piirteitä, tutkimusten mukaan se voi ennustaa vaikeampia ongelmia aikuisena, Laajasalo sanoo.
Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö ei siis ole vain käytöshäiriö, vaan silloin puhutaan jo aikuisen ihmisen pysyvästä käyttäytymisen ja tuntemisen tavasta. Ihminen, jolla on antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, lähtee helposti esimerkiksi rikosten teille ja käyttäytyy jatkuvasti yhteiskunnan normien vastaisesti.
Hoitamattomana ja aikuisikään jatkuessaan käytöshäiriö voi aiheuttaa isoja kustannuksia yhteiskunnalle. Tavallisesti tällainen henkilö ei kiinnity työelämään vaan on tekemisissä säännöllisesti poliisin, oikeuslaitoksen ja terveydenhuollon kanssa.
Tuoreen tutkimuksen mukaan lapsuuden käytösoireilu on yhteydessä jopa nelinkertaisiin kustannuksiin pitkällä aikavälillä verrattuna lapsiin, joilla ei ole käytöshäiriöitä. Laajasalo lisää, että joissain tutkimuksissa kuluero on ollut jopa kymmenkertainen.
– Vaikka asioita pitää lähestyä aina inhimillisen ajattelun kautta ja yksilöä kuunnellen, yhteiskunnan kannalta kuluaspektikin on merkittävä.
Myös pelottomia ihmisiä tarvitaan
Vaikka käytöshäiriö lisää esimerkiksi nuorten riskiä käyttäytyä väkivaltaisesti, käytöshäiriölle altistavat tekijät voivat johtaa myös hyvään. Laajasalon mukaan moni piirre ihmisessä voi lopulta näyttäytyä joko hyvänä tai huonona sen mukaan, miten siihen vaikutetaan ja miten se kanavoidaan.
– Vaikkapa peloton temperamentti, joka on perinnöllinen ja vaikuttaa toisinaan tunnekylmyyden taustalla, voi osoittautua oivaksi piirteeksi palomiehelle tai pelastussukeltajalle – sellaiselle ihmiselle, joka hakee elämäänsä jännitystä eikä hätkähdä pienestä, hän havainnollistaa.
Nykyään käytöshäiriöihin voidaan vaikuttaa aiempaa tehokkaammin monipuolisilla hoitomuodoilla ja ehkäisevällä toiminnalla. Niinpä on mahdollista, että käytöshäiriöt ulottuvat aikuisikään asti entistä harvemmin. Tämä on tärkeä viesti niin lapsille ja nuorille kuin heidän vanhemmilleenkin.
Esimerkiksi lämmin ilmapiiri kodissa, myönteinen suhde seurustelukumppanin kanssa ja riittävä uni voivat suojata nuorta psykopatian piirteiltä. Ihminen ei siis ole välttämättä tunnekylmä lopun ikäänsä.
– Ennen kaikkea lasta tai nuorta kannattaa kohdella turvallisesti ja ennakoivasti sekä panostaa myönteiseen vuorovaikutukseen, Laajasalo vahvistaa.
Juttu on julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 6/2021. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka omistaja on Mielenterveyden keskusliitto. Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin tai lahjaksi.
