TEKSTI  MERI NYKÄNEN 
KUVA  PAULA VIRTA  

Päivi Karhu, 55, on aina ollut herkkäuninen. Unilääkkeistä vieroittuminen onnistui lopulta pieni askel kerrallaan. 

”Kun olin noin viisivuotias, en saanut unta sukulaistätini luona – kaappikello tikitti vieressä. Se oli ensimmäinen kerta, kun tunnistin vaikeuden nukahtaa. 

Kouluaikana pyörin usein sängyssä iltaisin eikä uni meinannut tulla. Sinnittelin asian kanssa pitkään, sillä vaiva helpotti aina, kun stressiä oli vähemmän. 

Tilanne paheni 2000-luvun alussa, kun lapset olivat pieniä. Yöheräilyt sotkivat unirytmini, enkä pystynyt nukkumaan silloinkaan, kun siihen olisi ollut mahdollisuus. 

Lopulta valvoin kolme vuorokautta ja luulin tulevani hulluksi. Pää oli sumea, olo huono ja voimaton. Olin epätoivoinen ja ajattelin, etten selviä hengissä. Silloin oli pakko mennä lääkäriin, ja sain nukahtamislääkkeet. 

 

Tästä alkoi 15 vuotta kestänyt unilääkkeiden käyttö. Lääkkeiden ansiosta sain jotenkin nukuttua, pystyin hoitamaan lapsia ja käymään töissä.  

Lääkkeet auttoivat nukahtamaan, mutta työstressin takia aloin heräillä aamuyöstä. Siksi sain nukahtamislääkkeiden rinnalle mielialalääkkeen, jonka tarkoitus oli auttaa pysymään unessa aamuun saakka.  

Yritin välillä vieroittaa itseni lääkkeistä, mutta en luottanut siihen, että pystyisin nukkumaan ilman niitä. 

 

Vuonna 2019 silloinen avomieheni sai diagnoosin parantumattomasta syövästä, mikä oli kauhea shokki ja kriisi. Se havahdutti meidät molemmat siihen tosiasiaan, ettei elämää voi hallita. 

Muutimme elämäntapamme aiempaa terveellisemmiksi ja perehdyimme mielen rooliin kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa sekä nukkumisessa. Tästä alkoi oma tieni unettomuudesta toipumiseen. 

Sain neuvoteltua työnantajani kanssa joustavat työajat ja aloin opiskella muun muassa ratkaisukeskeiseksi terapeutiksi. 

Mieheni eli diagnoosin jälkeen kolme vuotta, mikä oli paljon pidempään kuin alun perin arvioitiin. 

 

Noin kolme vuotta sitten pääsin kokonaan eroon lääkkeistä. Oleellista oli, että vähensin annostusta asteittain, mihin meni noin puoli vuotta. 

Olen matkallani oppinut, että omien arvojen mukainen elämä on pohja myös rauhallisille unille. Elän nykyään arvojeni mukaan, joita ovat rohkeus, armollisuus ja vapaus. Aloitan päiväni rauhassa, työaikani on joustava, ja saan myös auttaa muita esimerkiksi vertaistuen muodossa. 

En yritä enää hallita elämääni ja untani. Mitä enemmän yrittää nukahtaa ja keksii iltarutiineja, sitä kauemmas uni karkaa. Joskus nukun paremmin, joskus huonommin, ja se on aivan normaalia. 

Itseäni ovat auttaneet parempaan uneen myös säännöllinen päivärytmi, tietoisen läsnäolon harjoittaminen ja myönteisten asioiden ajatteleminen iltaisin. Olen oppinut luottamaan siihen, että osaan nukkua.” 

 

 Juttu on julkaistu Tunne & Mieli -lehden numerossa 3/2023. Tunne & Mieli on mielen ilmiöistä kertova aikakauslehti, jonka omistaja on Mielenterveyden keskusliitto. Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin