TEKSTI MIRJA AARNIO KUVAT MARJAANA MALKAMÄKI
Parikymppisen Sean Ricksin kuva heijastui Tampereen keskustan myymälöiden isoista ikkunoista.
Ricks huomasi jokaisen heijastuksensa ja arvioi, näyttääkö hahmo hoikalta. Jos ei, hän ahdistui ja päätti olla syömättä seuraavat kaksi päivää.
Oli 2000-luvun alku, jolloin mediassa ihannoitiin laihoja, rasvattomia ja nollakokoisia ihmisiä. Sellainen myös Sean Ricks halusi olla.
− Kun palasin illalla luennoilta pieneen yksiööni, päässäni pyöri rutiininomaisesti ajatus, että et saa syödä mitään. Vietin illat nälkäisenä sarjoja katsellen ja olin koko ajan todella väsynyt. Kun onnistuin olemaan kaksi päivää lähes syömättä, uskalsin viimein punnita itseni. Jos vaa’an lukema oli tarpeeksi pieni, tunsin oloni hyväksi.
Hyvä olo kesti vain pienen hetken – sitten sama ajatuskela alkoi uudelleen: mene salille, lähde juoksemaan, ole syömättä.
− Ajattelin, että itseäni hallitsemalla minusta tulee parempi ja menestyneempi ihminen. Kun en pystynytkään siihen, inhosin itseäni entistä enemmän. Se oli jatkuva oravanpyörä, itsensä hakkaamisen kierre, jota pidin ihan normaalina.
Isän täydellisyyttä etsimässä
Syömishäiriö kulki nyt 39-vuotiaan Sean Ricksin mukana pitkälle kolmekymppiseksi. Se alkoi oireilla ala-asteella, mutta juuret juontuvat vielä varhaisempaan aikaan. Ricks oli vain nelivuotias, kun hänen isänsä, amerikkalainen Vietnamin sodan veteraani, kuoli syöpään.
Siitä lähtien Ricksin tavoitteeksi tuli olla samanlainen kuin isä oli ollut: ahkera, liikunnallinen, vahva ja menestynyt.
− Koska isää ei enää ollut, päähäni jäi elämään kuva täydellisestä ihmisestä, joka onnistui kaikessa. Mikään ei tuntunut olevan itselleni tarpeeksi, koin vain jatkuvaa riittämättömyyttä.
Täydellisyyden tavoittelu ja pakkomielle onnistua kaikessa ajoi Ricksin jo opiskeluaikoina tekemään jatkuvasti kaikkea liikaa.
Kuntosalille oli mentävä päivittäin, lenkillä juostava täysillä. Juoksumatolla hän veti monta Cooperin testiä peräkkäin, yksi ei riittänyt. Opintopisteitäkin piti suorittaa tuplavauhdilla.
Ensimmäisen kerran Ricks uupui jo toisena opiskeluvuotenaan. Eräänä iltana luentopäivän jälkeen, pienen yksiönsä keittiössä, hän purskahti itkuun, joka ei ollut loppua.
− Vetäydyin, enkä jaksanut enää nähdä kavereita ja pitää hauskaa. Opinnotkin lakkasivat kiinnostamasta. Oli sellainen olo, että päälläni on paksu peitto, joka painaa minua alaspäin.
Kun itku ja ahdistus viimein ryöpsähtivät ulos, Ricks ajatteli, että tilanne täytyy vain nopeasti korjata.
− Minulla on aina ollut tarve ylianalysoida kaikkea, jopa liiallisuuksiin asti. En kuitenkaan silloin vielä tajunnut, mistä ahdistuksessani oli kyse. Minulla ei ollut tarpeeksi elämänkokemusta kohdata sitä kaikkea.
Oma tarina uusiksi
Neljä vuotta sitten Sean Ricks kirjoitti Ylelle blogitekstin, jossa hän kertoi mielenterveytensä ja työkykynsä romahtaneen hiljattain.
Hän halusi tuoda esiin, kuinka yleisiä mielenterveysongelmat ovat ja kuinka puhuminen voi auttaa muita ymmärtämään, ettei kukaan ole yksin ongelmiensa kanssa.
Muutamaa vuotta aiemmin hän ei olisi voinut kuvitella, että menisi niin rikki. Blogia edeltävänä vuonna Ricksin elämässä oli tapahtunut suuria muutoksia, kuten ero hänen kahden tyttärensä äidistä.
Romahduksen juuret olivat kuitenkin kauempana – niissä samoissa isän kuolemaan liittyvissä menneisyyden kipukohdissa, jotka olivat saaneet hänet rääkkäämään, nälkiinnyttämään ja uuvuttamaan itsensä kerta toisensa jälkeen.
Ricks pääsi kuntoutusterapiaan, jossa hän alkoi ensimmäisen kerran elämässään hahmottaa käyttäytymismallejaan ja niiden syitä.
− Ihminen oppii kertomaan itsestään tietynlaista tarinaa, jota ei enää uskalla kyseenalaistaa. Terapiassa uskalsin viimein kysyä itseltäni, onko tapani elää ja toimia kestävällä pohjalla. Olin mestari analysoimaan muita ja saarnaamaan muille armollisuutta itseään kohtaan, mutta en ollut pystynyt siihen omalla kohdallani.

Juttu on lyhennetty versio Tunne & Mieli -lehden numerossa 6/2023 ilmestyneestä jutusta. Haluatko lukea lisää? Lehti löytyy valikoiduista Lehtipisteistä, ja sen voi tilata kotiin. Saat tilatessasi käyttöösi koko sähköisen lehtiarkistomme vuodesta 2016 alkaen.